Nin un son delis ka ta pensa diritu ne kusas. Ningin ka ten jiresa nin ntindimentu pa fala: “N kema metadi na fugu, N kusña ku el; N yasa karni ku el, N kumel. Nta N na bin fasi un kusa nujenti ku kil ku sobra, pa N finka juju dianti di un padas di madera?”
Tudu jinti torna stupidu, e ka sibi nada. Tudu kilis ku ta tarbaja na uru e ta fika ku borgoña pa imaẑens ke kumpu, pabia e sedu mintida; i ka ten folgu nelis.
E ta bai pidi konsiju na se idulu di madera; po ta da elis rasposta! Elis e disvia, e bandona Deus. Suma ku minjer ta yentra na mau vida, asin tambi e nganadu, e bai tras di utru deusis.
“Un idulu ku omi labra, kal purbitu ki ten? I imaẑen son, ku ta nsina mintida, pa omi ku kumpul pudi fia na ki kusa ki kumpu, ma i na kumpu idulus ku ka pudi papia.
Idulus di kasa ta papia saklata; diviñaduris ta oja kusa di mintida, e ta konta suñus di nganu; e ta konsola jinti amonton. E ku manda pobu ta yanda suma karnel; e sta ku kasabi pabia bakiadur ka ten.