Tudu nasons ku rasas pa e junta; kin na se metadi ku cigaba di konta e kusas, o pa splikanu kusas antigu? Pa e pursenta se tustumuñas, pa mostra kuma e tenba roson, pa jinti obi, e fala: “I bardadi.”
Bo ciga juntu, bo diklara, bo konsulta sintidu di ŋutru. Disna di tempu antigu, kin ku jumna i konta e kusa, o i diklaralba ja? Nta i ka ami, bo SIÑOR? Fora di mi i ka ten mas utru Deus; i ka ten Deus justu o Salbadur fora di mi.
E ta kargal na ombra, e leba, e bai pul na si lugar. La ki ta fika; i ka ta pudi sai na ki kau. Si e pidil sakur, i ka ta ruspundi nada, nin i ka ta libra algin di si foronta.
Ki idulus, e sedu suma un spantaliu; e ka pudi papia, e pirsisa di algin pa lambu elis, pabia e ka pudi yanda. Ka bo ten medu delis, pabia e ka pudi fasi mal, nin e ka ten forsa pa fasi ben.”
Asin, si bo ka kontan e suñu, ki un kastigu ku na sedu pa bos, pabia bo ruma entri bos pa ranja palabras di mintida ku nganu pa tisi ña dianti, ku speransa di kuma situason pudi muda. Asin, bo kontan suñu, pa N pudi sibi kuma bo pudi splikan el.”