Oca sol mansi, Faraó fika tarpajadu na si sintidu. I manda coma tudu jambakus ku tudu omis jiru na Ejitu. I konta elis si suñus, ma ningin ka pudi splikal el.
Ki anju, ku parsi ku omi, i tokan na boka. Ña boka yabri, N kumsa na papia, N fala ki algin ku staba ña dianti: “Siñor, ki vison ku N oja i fasin dur; N ka ten nin forsa.
Pensamentus di Daniel kansal ciu, tok i ka pudi papia kuas un ora. Rei falal: “Beltesazar, ka bu disa ki suñu nin si splikason pa i pantandau.” Beltesazar ruspundi i fala: “Ñu Rei, i ta bon ba si suñu staba kontra kilis ku sta kontra bo, pa si splikason seduba pa bu inimigus!
Na purmeru anu ku Belsazar seduba rei di Babilonia, oca ku Daniel dita na si kama, i suña, i oja visons na si kabesa. I skirbi relatoriu di kusas ki oja.
Ami, Daniel, N pirdi forsa, N fika duenti pa puku dia. Dipus N lanta, N fasi tarbaju di rei. N fikaba ku spantu ku ki vison; i ka tenba algin ku na splikan el.
N obi ki kusa; ña korson bati. N obi si baruju; ña boka tirmi. N staba suma ña os na podrisiba; ña pernas na tirmiba. Ma N na diskansa, N na pera dia di kastigu pa i bin riba di pobu ku na bin kontra nos.