Luka 1 - Uz' Zavet

Kenen täht nece kirj om kirjutadud

¹ Äjad oma tartunuded töhö i kirjutanuded neniden azjoiden polhe, kudambad oliba levedas tetabad meiden keskes.

² Hö kirjutiba muga, kut oma sanunuded meile ned, kudambad ezmässai nägiba ičeze sil՚mil kaiken i saneliba Jumalan sanan polhe.

³ Muga minä-ki, konz olin ezmässai tedustelnu kaiken, pätin tehta tarkan starinan i kirjutada sel՚ktas sinun täht, korgedarvokaz Feofil,

⁴ miše tedaižid: openduz, kudamban sinä oled sanu, om tozi.

IISUSAN SÜNDUND I LAPS՚AIG 1:5–2:52 Angel endustab Joan Valatajan sündundan

⁵ Irodan, Judejan kunigahan, aigan eli pap Zaharia, kudamb oli Avian papkundaspäi. Hänen ak Elisaveta-ki oli Aaronan heimokundaspäi.

⁶ Hö molembad oliba Jumalan edes oiktad i eliba vigatomin Ižandan kaikiden käsköiden i sanoiden mödhe.

⁷ No lapsid heil ei olend, sikš ku Elisaveta ei voind-ki sada last, i hö molembad oliba jo vanhad.

⁸ Erasen päivän, konz oli Zaharian papkundan aig, hän oli tehmas papin radod Jumalan edes.

⁹ Kut kaiken, tactihe arbad papiden radon polhe, i Zahariale tuli mända Ižandan pühäkodihe tehmaha pühäd savud.

¹⁰ Hän mäni sinna, a sur՚ rahvazkogo oli necen aigan irdal loičmas.

¹¹ Siloi Zahariale ozutihe Ižandan angel oiktal polel altarišpäi, kus polttihe pühäd savud.

¹² Nägištades angelad Zaharia lujas pöl՚gästui, i händast sebazi varaiduz.

¹³ No angel sanui hänele: «Ala varaida, Zaharia. Sinun loičend om kulištadud, sinun ak Elisaveta sündutab sinei poigan, i sinei tarbiž antta hänele nimi Joan.

¹⁴ Hän tob sinei äjan ihastust, i äjad mehed ihastuba, miše hän sündub.

¹⁵ Hän linneb suren mehen Ižandan sil՚miš. Vinad i vägevid jomid hän ei joškande. Jo maman kohtus hän linneb täuz՚ Pühäd Henged.

¹⁶ Hän pördutab äjid Izrail՚an rahvahid Ižandaha, heiden Jumalaha.

¹⁷ Hän astuškandeb Iljan henges i väges edel Ižandad, hän käraudab tatoiden südäimed lapsihe i abutab kundlematomile mehile meletada tozioiktoiden kartte, miše vaumištada rahvast Ižandan tulendan täht.»

¹⁸ Zaharia küzui angelal: «Kuspäi voin teta, miše ninga linneb? Ved՚ minä olen jo vanh, minun ak-ki om vanh.»

¹⁹ Angel sanui: «Minä olen Gavriil, minä seižun Jumalan edes. Mindai oigetihe sinunnoks tomha necidä hüväd vestid.

²⁰ No sinä tegetoi nügüd՚ keletomaks i ed voiškande pagišta sihesai, kuni tuleb se päiv, konz nece linneb, sikš ku ed uskond minun sanoihe, kudambad ičeze aigan tegesoiš todeks.»

²¹ Rahvaz varasti Zahariad, i kaik čududelihe, mikš hän om muga pit՚kha jänu pühäkodihe.

²² Konz hän tuli irdale, hän ei voind pagišta, i hö el՚genziba, miše pühäkodiš hänele mi-se ozutihe. Hän vaiše ozuteli heile käzil i jäi keletomaks.

²³ Konz Zaharian aig rata pühäkodiš oli lopnus, hän pördihe kodihe.

²⁴ Päliči miččes-se aigas hänen ak Elisaveta kohtištui. Viž kud Elisaveta oli peitnus rahvahan sil՚mišpäi kodihe. Hän sanui:

²⁵ «Ižand om minei necen tehnu. Hän om kacnu minuhu i päzutanu mindai huiktaspäi rahvahan edes.»

Angel endustab Iisusan sündundan

²⁶ Konz Elisaveta oli kudendel kul, Jumal oigenzi angelan Gavriilan Galilejan lidnaha, Nazaretha,

²⁷ neičennoks, kudamban nimi oli Maria. Maria oli toivotadud Josifale, kudamb oli Davidan heimokundaspäi.

²⁸ Angel tuli hänennoks i sanui: «Ole terveh, Maria, ved՚ sinä oled sanu armoid! Ižand om sinunke! Sinä oled ozavamb toižid naižid!»

²⁹ Nägištades angelad Maria pöl՚gästui i meleti, midä nene tervhensanad voižiba znamoita.

³⁰ No angel sanui hänele: «Ala varaida, Maria, sinä oled sanu armoid Jumalaspäi.

³¹ Sinä tegetoi kohtukahaks i sündutad poigan, i sinä andad hänele nimen Iisus.

³² Hän linneb suren, händast kucuškatas Ülembaižen Poigaks, i Ižand Jumal andab hänele Davidan, hänen ezitatan, valdištmen.

³³ Hän igän vanhemboičeškandeb Jakovan heimokundan päl, hänen valdal ei linne lopud.»

³⁴ Maria küzui angelal: «Kut nece voib olda? Minä olen völ koskmatoi.»

³⁵ Angel sanui: «Pühä Heng tuleb sinuhuiž, Ülembaižen vägi peitäb sindai ičeze pil՚vesehe. Sikš mugažo laps՚, kudamb sündub, linneb pühän i händast kucuškatas Jumalan Poigaks.

³⁶ I völ nece: Sinun heimolaine Elisaveta, kudambad sanutas plodutomaks, om kohtištunu vanhoil päivil i sündutab poigan. Hän om kudendel kul.

³⁷ Ved՚ ei ole nimidä, midä Jumal ei voiži tehta.»

³⁸ Siloi Maria sanui: «Minä olen Ižandan orj. Olgha minei muga, kut sanuid.» I angel läksi hänennopäi.

Maria mäneb Elisavetannoks

³⁹ Päliči erases päiväs Maria rigol läksi erasehe lidnaha, kudamb oli Judejan mägištol.

⁴⁰ Hän mäni Zaharian pert՚he i sanui tervhensanoid Elisavetale.

⁴¹ Konz Elisaveta kulišti Marian tervhensanan, laps՚ hänen kohtus hüppähti, i Pühä Heng täuti Elisavetad.

⁴² Hän kirgouzi komedal änel i sanui: «Blahoslovidud sinä oled naižiden keskes i blahoslovidud om laps՚ sinun kohtus!

⁴³ Kut nece muga om tehnus, miše minun Ižandan mam tuli minunnoks?

⁴⁴ Konz minä kulištin sinun tervhensanan, laps՚ hüppähti ihastusiš minun kohtus.

⁴⁵ Ozav oled sinä, kudamb oled usknu! Se toivotuz, kudamban om andnu sinei Ižand, todenzub!»

Marian kitändpajo

⁴⁶ Siloi Maria sanui: – Kaikes südäimespäi minä ülenzoitan Ižandad,

⁴⁷ i minun heng om ihastunu Jumalan, minun Päzutajan täht.

⁴⁸ Hän om käraudanu ičeze sil՚mäd minuhu, hänen penhe orjaha. Neciš aigaspäi kaik rahvahan sugupol՚ved kucuškandeba mindai ozavaks,

⁴⁹ sikš ku vägekaz Jumal om tehnu minei surid tegoid. Hänen nimi om pühä.

⁵⁰ Sugupol՚vespäi sugupol՚vehe hänen armahtuz om nenile, ked händast varaidaba.

⁵¹ Hänen käzi om tehnu vägevid tegoid, hän om küksnu kaikihe polihe nenid, ked ülendelihe ičeze südäimiš.

⁵² Hän om küksnu valdanpidäjid heiden ištmišpäi i lendanu alembaižid.

⁵³ Näl՚ghižile hän om andnu äi hüväd, a elokahid om oigendanu tühjil käzil tägäpäi.

⁵⁴ Hän om pidänu hol՚t Izrail՚as, ičeze käskabunikas, hän om muštnu ičeze rahvahan i ozutanu armahtust

⁵⁵ Avraamale i hänen heimokundale igän, muga kut hän om toivotanu ezitatoile.

⁵⁶ Maria oli adivoiš Elisavetanno läz koumed kud i pördihe jäl՚ges ičeze kodihe.

Joan Valatajan sündund

⁵⁷ Elisavetan sündutandaig tuli, i hän sünduti poigan.

⁵⁸ Konz susedad i ičhižed kulištiba, miččen suren armahtusen Ižand om andnu hänele, hö ihastuiba ühtes hänenke.

⁵⁹ Kahesanden päivän hö kogozihe, miše prihaižele tehta ümbrileiktuz, i tahtoiba antta hänele tatan nimen Zaharia,

⁶⁰ no hänen mamaze sanui: «Ei, händast kucuškatas Joan.»

⁶¹ No hö sanuiba hänele: «Ved՚ sinun rodus nikenel ei ole mugošt nimed.»

⁶² Hö küzuiba tatal käzil ozutaden, miččen nimen hän tahtoiži antta lapsele.

⁶³ Zaharia pakiči kirjutuzlaudan i kirjuti: «Hänen nimi om Joan.» Kaik čududelihe.

⁶⁴ Sid՚-žo Zaharian kel՚ välleni, i hän zavodi kitta Jumalad.

⁶⁵ Varaiduz sebazi kaikid ümbri eläjid, i necen polhe pagižeškatihe kaikjal Judejan mägištol.

⁶⁶ Ned, kudambad necen kuliba, paniba kaiken muštho i sanuiba: «Ken neciš lapsespäi tuleb?» Hö el՚genziba, miše Ižandan käzi kaiči händast.

Zaharian kitändpajo

⁶⁷ Zaharia, lapsen tat, täutihe Pühäl Hengel i endustaškanzi mugomil sanoil:

⁶⁸ – Olgha kittud Ižand, Izrail՚an Jumal! Armahtaden hän om kacnu ičeze rahvahaze i pästnu sidä valdale.

⁶⁹ Vägekahan päzutajan hän om oigendanu meile ičeze käskabunikan Davidan heimokundaspäi,

⁷⁰ muga kut hän oli toivotanu ičeze amu elänuziden pühiden sanankandajiden kal՚t.

⁷¹ Hän om pästnu meid valdale vihanikoiden käzišpäi, i kaikiden pahoiden mehiden käzišpäi.

⁷² Muga hän om armahtanu meiden tatoid, pidänu meles pühän kožmusen, kudamban hän tegi,

⁷³ sen vahvan sanan, kudamban hän meiden tatale Avraamale andoi.

⁷⁴ Muga mö olem vihanikoiden käzišpäi päzunuded valdale i voim varaidmata služida hänele

⁷⁵ pühin i todesižin hänen edes meiden elon kaik päiväd.

⁷⁶ I sindai, laps՚, kucuškatas Ülembaižen sanankandajaks. Sinä astuškanded edel Ižandad i teged vaumhikš hänele ted.

⁷⁷ Sinä sanud hänen rahvahale, miše hö saba päzutandan, ku hän pästab heiden grähkäd.

⁷⁸ Muga meiden Jumal hüväsüdäimeližen oldes žalleičeb meid. Korktas taivhaspäi om tulnu meidennoks päivän nouzend.

⁷⁹ Se loštab pimedas i surman pil՚veses eläjile, se oigendab meiden jaugad kožmusen tele.

⁸⁰ Laps՚ kazvoi i vahvištui henges. Hän oli rahvahatomas mas sihe päivhäsai, kuni hänele tuli aig mända Izrail՚an rahvahannoks.