Kirjani hilippiläisillä 4 - Uuši Šana vienankarjalakši

Puavilan neuvoja

¹ Armahat vellet, miula on ikävä teitä. Työ oletta miun ilo ta kunnivo. Pisykkyä häilymättä Hospotissa, armahaiset!

² Molin Jevodie ta molin Sintihie, jotta hyö elettäis keškenäh šovušša Hospotin tähen.

³ Šilma niise molin, miun uškollini ruatovelli, auta näitä naisie. Hyö on yheššä miun kera staraitu levittyä Hyvyä Viestie, niin kuin on ruattu Klimenton ta muutki miun ruatovellet. Hiän kaikkien nimet ollah elämän kirjašša.

⁴ Olkua aina ilosie Hospotissa. Šanon vielä kerran: olkua ilosie!

⁵ Tulkah tiän leppevyš kaikkien ihmisien tietoh. Hospoti on jo lähellä.

⁶ Elkyä olkua mistänä huolissana. Šuattakkua aina Jumalalla tietoh še, mitä tarvičetta, molikkua, kyšykkyä ta kiittäkkyä.

⁷ Šilloin Jumalan rauha, mi on šuurempi mitä ihmini voipi malttua, šuojuau tiän šytämet ta mielet, ta niin työ pisyttä Hristossašša Iisusašša.

⁸ Lopukši, vellet, ajatelkua kaikkie šitä, mi on totta, mi on arvokašta, mi on oikieta, puhašta, tykättävyä ta kaunista. Mi šuinki on hyvyä ta mitä kannattau kiittyä, šitä ajatelkua.

⁹ Ruatakkua šitä, mitä oletta miulta opaštun ta omakšun, mitä oletta miulta kuullun ta miušta nähnyn. Šilloin rauhan Jumala on tiän kera.

Puavila kiittäy hilippiläisie lahjašta

¹⁰ Hospoti on antan miula šen šuuren ilon, jotta työ nyt rupesija uuvveštah huolehtimah miušta. Ainahan työ tahtoja auttua milma, ka että voinun.

¹¹ En šano tätä šentäh, jotta mie tarviččisin mitänih. Mie kun olen opaštun tyytymäh šiih, mitä miula on.

¹² Olen pärjännyn vähällä, ka tiijän parempuaki elämyä. Kaikkeh ta kaikenmoiseh olen tottun: šyömäh kyllitellein ta keštämäh nälkyä, elämäh yllinkylläistä elämyä ta pärjyämäh vähällä.

¹³ Keššän kaiken Iisussan Hristossan avulla, kumpani antau miula voimua.

¹⁴ Kuitenki työ ruatoja hyvin, kun auttoja milma miun ahtahina aikoina.

¹⁵ Hyvän Viessin levittämisen alušša, konša mie läksin Makedonijašta, työ olija ainut uškojakunta, mi anto miula raha-apuo. Tämän työ hilippiläiset ičeki hyvin tiijättä.

¹⁶ Konša mie olin Fessalonikašša, työ šinneki työnsijä miula avuššušta kerran ta vieläi toisen kerran.

¹⁷ No en mie pakaja tätä šentäh, jotta tahtosin tiän lahjoja. Toivon vain, jotta tiän ruato tois teilä aina vain enämmän hyötyö.

¹⁸ Mie olen šuanun kaikkie yllinkyllin. Miula on nyt kaikkie, kun šain Jepafroditilta tiän työntämän lahjan. Še on kuin hyvänhajuni luatanan šavu, Jumalalla kelpuaja ta mielusa uhri.

¹⁹ Antakkah miun Jumala teilä Hristossan Iisussan kautti omašta taivahaisešta pohasvuošta kaiken, mitä tarvičetta.

²⁰ Jumalalla, miän Tuatolla, kunnivo aina ta ilmasen ijän. Amin.

Lopputervehyš

²¹ Tervehtikkyä kaikkie Hristossan Iisussan pyhie. Miun luona olijat vellet työnnetäh teilä tervehyisie.

²² Teitä tervehitäh niise kaikki täkäläiset uškovaiset, varšinki keisarin paššarikunta.

²³ Olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan armo tiän kaikkien kera. Amin.