Kirjani hilippiläisillä 3 - Uuši Šana vienankarjalakši

Tärkeintä on Hristossan tuntomini

¹ Ka niin, velleni, iluol'kua Hospotissa! Mie en kylläššy kirjuttamah teilä uuvveštah šamoista as's'oista, a teilä še on turvakši.

² Varokkua noita koirie, noita miän vaššuštajie. Hyö ollah kelvottomie ruatajie, kumpasilta laitaleikkaušta luatiessa on pilattu vehkehetki.

³ Oikeita laitaleikattuja olemma myö, ket sluušimma Jumalalla henken voimalla. Myö olemma ylpiet Hristossašta Iisussašta emmäkä pie toivuo runkon laitaleikkaukšeh,

⁴ vaikka mie še šiihki voisin pityä toivuo. Kun ken toini voinou pityä šiih toivuo, niin šemmiten mie.

⁵ Onhan miut laitaleikattu netälin vanhana. Olen šyntysin israelilaini, olen Veniaminin heimošta, jevrei jevreiläisistä vanhemmista. Olin farissei.

⁶ Šuurella innolla ajelin Jumalan Kirikkyö. Sakonan rikkomisešta milma ei voinun moittie.

⁷ Ka kaikkie tätä, mitä šilloin pijin voittona, pien nyt Hristossan tähen arvottomana.

⁸ Kallehinta miula on miun Hospotin Hristossan Iisussan tuntomini. Kaikkie muuta pien arvottomana. Hänen tähen kaimasin kaiken entisen. Heitin kaiken pois kuin ruhkat, jotta šaisin omakšeni Hristossan

⁹ ta jotta kaikin nähtäis: mie olen Häneššä. En mie kelpua Jumalalla šentäh, kun elän Sakonan mukah, vain šentäh kun ušon Hristossah. Niätšen Jumalalla kelpuau yksistäh še, ken uškou.

¹⁰ Mie tahon vain tuntie Hristossan ta Hänen ylöšnoušomisen voiman. Tahon käršie niin kuin Hiän kärši ta tahon tulla Hänen moisekši kuolomalla, niin kuin Hiän kuoli.

¹¹ Enköš šilloin mie niise šais noušša kuollehista.

Voittajan palkkana on taivahaini elämä

¹² En mie šano, jotta mie oisin jo šuanun kaiken šen, mitä tavottelen, tahi oisin jo tullun täyvellisekši. Mie kuitenki staraičen šuaha šen, kun kerran Hristossa Iisussa on ottan miut omakšeh.

¹³ Vellet, en tuumaiče, jotta oisin jo perillä. Vain tämän voin šanuo: mie unohan šen, mi jäi tuakši, ta tavottelen kaikin voimin šitä, mi on ieššä.

¹⁴ Mie juokšen kilvan loppuh šuate, jotta voittasin palkinnon – piäsisin taivahah. Šinne Jumala kuččuu Hristossan Iisussan omat.

¹⁵ Näin pitäy ajatella miän kaikkien, ket olemma täyvellisie. A kun työ mistänih as's'ašta ajatelletta toisin, niin šen niise Jumala šelvittäy teilä.

¹⁶ Miän pitäy vain olla šamua mieltä šiitä, mitä jo tiijämmä, ta elyä šen mukah.

¹⁷ Ottakkua miušta mallie, vellet. Opaštukkua niistä, ket eletäh šamoin kuin myö.

¹⁸ Olenhan mie teilä moničči šanon ta nyt ihan kyynälet šilmissä šanon, jotta monet eletäh niin kuin Hristossan rissin viholliset.

¹⁹ Hyö jouvutah lopulta uatuh. Vačča on hiän jumala, häpie on hiän kunnivo, ta hyö ajatellah vain muallisie as's'oja.

²⁰ Ka miän kotimua on taivaš. Šieltä myö vuotamma pelaštajakši Hospotie Iisussua Hristossua.

²¹ Hiän muuttau miän heikot ta kuolovaiset runkot oman taivahaisen runkon moisiksi. Hiän ruatau šen šillä voimalla, kumpasella Hiän panou kaiken oman vallan alla.