Mark 6 - Uz' Zavet

IISUS KÄVELEB GALILEJAS I LÄHEMBAIÄIŠ TAHOIŠ 6:1–8:26 Iisus kävub kodilidnas

¹ Iisus läksi sigäpäi i tuli ičeze kodilidnaha, i openikad astuiba hänenke.

² Konz tuli sobat, hän opendaškanzi suimpertiš, i äjad, ked kundliba händast, čududelihe i küzeliba toine tošt: «Kuspäi hän om sanu kaiken necen? Mitte om nece mel՚, kudamb hänele om anttud? Miččed oma nene sured tegod, kudambad tegesoiš hänen käziden kal՚t?

³ Ei-ik hän ole se sauvoi, Marian poig, Jakovan, Josijan, Judan i Simonan vel՚l՚? Tägä hänen sizared-ki eläba, meiden keskes.» I hö hül՚gäižiba händast.

⁴ Iisus sanui heile: «Nikus Jumalan sanankandajad muga ei alenzoitkoi, kut kodilidnas, ičhižiden keskes i ičeze kodiš.»

⁵ I hän ei voind tehta sigä nimittušt sur՚t tegod, vaiše tegi tervhikš kuverz՚-se läžujad, kudambiden päle pani ičeze käded.

⁶ Hän nägi, miše rahvaz ei usko hänehe, i nece čududeli händast. Hän käveli sid՚ külidme i openzi.

Iisus oigendab openikoid opendamha rahvast

⁷ Iisus kucui kaks՚toštkümne openikad ičezennoks i oigenzi heid matkha kaksin. Hän andoi heile valdan küksta mehišpäi paganoid hengid.

⁸ Hän ei käskend nimidä otta kerdale, vaiše kalun: ei šaugud, ei leibäd, ei rahad vöhö.

⁹ Hö voiba panda jaugha sandalid, no ei sand panda päle kaht paidad.

¹⁰ I hän sanui heile: «Miččehe pert՚he tulet, ka elägat sigä sihesai, kuni teile tarbiž lähtta sigäpäi.

¹¹ I ku ken-se ei pästa teid vai ei kundleškande, ka lähtkat sigäpäi i pudištagat pölü jaugoišpäi todištuseks, miše hö oma värnikad Jumalan edes. Todeks sanun teile: Sodomale i Gomorrale linneb kebnemb sudanpäivän, mi necile lidnale.»

¹² I openikad läksiba matkha i saneliba, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi.

¹³ Hö küksiba äi pahoid hengid, voidliba pühävoil äjid läžujid i tehliba heid tervhikš.

Joan Valatajan surmituz

¹⁴ Irod-kunigaz-ki kulišti Iisusan polhe, kudamban nimi oli jo tetab kaikjal. Hän sanui: «Nece mez՚ om-ki Joan Valatai, kudamb eläbzui kollijoišpäi, sen tagut hän tegeb-ki nene sured tegod.»

¹⁵ Toižed sanuiba, miše nece om Ilja, toižed, miše Jumalan sanankandai, mugoine kut toižed-ki Jumalan sanankandajad.

¹⁶ Konz Irod kulišti sen, hän sanui: «Nece om Joan, kudambal minä käskin čapta pän, hän om eläbzunu.»

¹⁷ Nece Irod oli käsknu tabata Joannan, panda händast čapihe i tacta türmha. Necen hän oli tehnu ičeze vellen Filippan akan Irodiadan tagut. Irod oli nainu Irodiadal,

¹⁸ no Joan oli sanunu hänele: «Sinei ei sa eläda ičeiž vellen akanke.»

¹⁹ Irodiada ei navedind Joannad i tahtoi rikta händast, no ei voind.

²⁰ Ved՚ Irod varaiži Joannad i tezi, miše Joan om oiged i pühä mez՚, i sikš kaiči händast. Hän äjan tegi kundeltes Joannad i navedi kundelta händast.

²¹ I tuli mugoine aig, konz Irodiada voi tehta, midä tahtoi. Ičeze sündundpäivän Irod tegi praznikan ičeze ülembaižile mehile, saldatoiden pämehile i Galilejan elokahile mehile.

²² Irodiadan tütär tuli siloi sinna i tancui, mi oli mel՚he Irodale i hänen adivoile. Kunigaz sanui neiččele: «Pakiče minai, midä tahtoid, sen minä sinei andan.»

²³ I hän andoi vahvan sanan: «Hot՚ midä minai pakiče, sen minä sinei andan, hot՚ pol՚ mad-ki.»

²⁴ Neižne mäni irdale i küzui mamalaz: «Midä minei pakita?» Mamaze sanui: «Pakiče Joan Valatajan pä.»

²⁵ Neižne rigehti tagaze kunigahannoks i sanui: «Tahtoin, miše sinä andaižid minei sid՚-žo astijal Joan Valatajan pän.»

²⁶ Kunigaz tuli pahaze mel՚he, no ku hän adivoiden aigan oli toivotanu sen vahvas, ka ei voind otta ičeze sanoid tagaze.

²⁷ Hän sid՚-žo oigenzi saldatan i käski toda Joannan pän.

²⁸ Saldat mäni türmha i čapoi Joannal pän. Sid՚ hän toi pän astijal i andoi neiččele, a neižne andoi pän mamaleze.

²⁹ Konz Joannan openikad kulištiba necen, hö tuliba otmaha hänen hibjan i paniba maha.

Iisus sötab vižtuhad mest

³⁰ Apostolad kogozihe Iisusannoks i sanuiba hänele kaiken, midä hö oliba tehnuded i kut opendanuded.

³¹ Hän sanui heile: «Astkat minunke rahvahatomha tahoze, i lebaikatoiš.» Äi rahvast tuleskeli kaiken aigan, i openikoil eskai ei olend aigad söda-ki.

³² Muga hö läksiba venehel rahvahatomha tahoze, miše olda üksnäze.

³³ No rahvaz homaiči, kut hö läksiba matkaha. Äjad tundištiba heid, joksiba kaikiš lidnoišpäi sinna, ehtiba tulda aigemba heid-ki i kogozihe hänennoks.

³⁴ Konz Iisus läksi venehespäi i nägišti kaiken necen rahvahan, hänele tegihe žal՚ heid, sikš ku hö oliba kuti lambhad paimneta. Hän zavodi opeta heid äjihe azjoihe.

³⁵ Konz zavodi ehttuda, openikad tuliba hänennoks i sanuiba: «Nece om rahvahatoi taho, a om jo möhä.

³⁶ Pästa heid, miše hö läksižiba lähembaižihe pertihe i külihe ostmaha ičeleze leibäd, ved՚ heil ei ole nimidä sömäd.»

³⁷ «Antkat tö heile söda», – virki Iisus. Hö sanuiba hänele: «Pidab-ik meile mända ostmaha kahtelsadal dinarijal leibäd i antta heile söda?»

³⁸ Iisus küzui: «Äjak leibäd teil om? Mängat kacmaha.» Hö tedištiba i sanuiba: «Viž leibäd i kaks՚ kalad.»

³⁹ Iisus käski ištutada rahvast kogoihe vihandale normele.

⁴⁰ Rahvaz ištuihe kogoihe, sada i vižkümne mest kogos.

⁴¹ Sid՚ hän oti ned viž leibäd i kaks՚ kalad, kacuhti ülähäks taivhaze i kiti Jumalad. Hän lohkaiži leibäd i andoi supalad ičeze openikoile, i hö jagoiba rahvahale. Mugažo hän jagoi kaikile nene kaks՚ kalad.

⁴² Kaik söiba külläks.

⁴³ I keratihe leibpaloid da kalan jändusid kaks՚toštkümne täut puzud.

⁴⁴ Sömäs oli olnu läz vittuhad mužikad.

Iisus astub vetme

⁴⁵ Teravas sen jäl՚ghe Iisus käski openikoile išttas veneheze i mända toižele randale, Vifsaidahapäi, kuni hän pästab rahvahan.

⁴⁶ Hän sanui heile kaiked hüväd i läksi mägele loičmaha.

⁴⁷ Konz tuli eht, veneh oli jo kesk järved, a Iisus oli üksnäze mägel.

⁴⁸ Hän nägi, miše openikoile oli jüged souta vasttulleihe. Ön nelländen varjoičendaigan hän tuli vetme heidennoks i tahtoi mända siriči heid.

⁴⁹ Konz hö nägištiba, miše hän astub vetme, hö meletaškanziba, miše heile se ozutihe, i kidastaškanziba.

⁵⁰ Hö kaik nägiba händast i pöl՚gästuiba. No sid՚-žo Iisus zavodi pagišta heidenke: «Olgat tünäd, nece minä olen. Algat varaikoi.»

⁵¹ Hän ištuihe heidennoks veneheze, i tullei tüništui. Openikad jalos čududelihe i kacuiba hänehe avoin suin.

⁵² Hö ei el՚gendanugoi, midä oli tehnus leibile, sikš ku heiden südäimed oliba völ mugoižed kovad.

Läžujad tegesoiš tervhikš

⁵³ Hö ehtatihe päliči järves, tuliba Gennisaretan maha i läksiba randha.

⁵⁴ Konz hö läksiba venehespäi, rahvaz sid՚-žo nägišti, ken tuli,

⁵⁵ i joksten veiba necen vestin kaikjale. Sinna toskeltihe magaduzsijoil läžujid, konz kulištadihe, kus Iisus om.

⁵⁶ I hot՚ kuna hän oliži männu, lidnaha, surhe vai penhe külähä, rahvaz toskeli läžujid irdale i pakiči hot՚ kosketada hänen sädon röunad. I kaik, ked kosketiba händast, tegihe tervhikš.