Luka 6 - Uz' Zavet

Sobatan ižand

¹ Äipäivän praznikan jäl՚gmäižen sobatan Iisus astui vil՚l՚pöudon kal՚t, i hänen openikad katkoiba tähkid, herotiba käziš i söiba.

² Erased farisejad sanuiba: «Mikš tö teget sidä, midä sobatan ei voi tehta?»

³ Iisus sanui: «Ka et-ik tö olgoi lugenuded, midä David tegi, konz hänele i hänen mehile tegihe näl՚g?

⁴ Hän mäni Jumalan pühäkodihe i oti leibäd, kudambad oli pandud altarile, söi i andoi ičeze mehile, hot՚ nenid leibid voi söda vaiše papile.»

⁵ I Iisus sanui völ: «Mehen Poig om sobatan-ki ižand.»

Voib-ik sobatan tervehtoitta mehid?

⁶ Erasen toižen-ki sobatan Iisus mäni suimpert՚he i openzi. Sigä oli mužik, kudambal oiged käzi oli kuivehtunu.

⁷ Käskištonopendajad i farisejad kacuiba, tegeškandeb-ik tervheks Iisus sobatan, sikš ku hö eciba, miš voiži väritada Iisusad.

⁸ No Iisus tezi, midä heil om meles. Hän sanui mužikale, kudambal käzi oli kuivehtunu: «Libu i tule tänna, edehe.» Mužik libui sijalpäi i tuli ezile.

⁹ Iisus sanui: «Minä küzun teil: midä voib sobatan tehta – hüväd vai pahad? Pästta surmaspäi vai surmitada?» Hö oliba vaikti.

¹⁰ Hän kacuhti heihe kaikihe i sanui mužikale: «Oigenda käzi.» Mužik tegi muga, i hänen käzi tegihe tervheks, kut toine käzi.

¹¹ Käskištonopendajad i farisejad lujas käreganziba, i zavodiba meletada, midä voiži tehta Iisusale.

Kaks՚toštkümne apostolad

¹² Necen aigan Iisus mäni mägele loičmaha i oli sigä kaiken ön. Hän loiči Jumalale.

¹³ Päivän tuldes hän kucui ičezennoks openikoid i valiči heišpäi kaks՚toštkümne, kudambid hän kucuškanzi apostoloikš.

¹⁴ Hö oliba Simon, kudambale hän andoi mugažo nimen Petr, hänen vel՚l՚ Andrei, Jakov, Joan, Filip, Varfolomei,

¹⁵ Matvei, Foma i Alfejan poig Jakov, Simon, kudambad kuctihe Zilotaks,

¹⁶ Jakovan poig Juda, i Juda Iskariot, kudamb möhemba tegihe Iisusan möjaks.

Iisus tegeb tervhikš läžujid

¹⁷ Iisus laskihe mägelpäi ühtes heidenke i seižutihe tazangištole. Sigä oli äi hänen openikoid i sur՚ rahvazkogo kaikjalpäi Judejaspäi, Jerusalimaspäi i merenrandalpäi Tir- i Sidon-lidnoišpäi.

¹⁸ Hö kaik oliba tulnuded kundelmaha Iisusad i tehmahas tervhikš kibuišpäi. Oli mugoižid-ki, keda mokičiba paganad henged. I hö tegihe tervhikš.

¹⁹ Kaik rahvaz tahtoi kosketada Iisusad, sikš ku hänespäi lähtli vägi, kudamb tegi tervhikš kaikid.

Ozavad i ozatomad

²⁰ Iisus kacuhti ičeze openikoihe i sanui: «Ozavad olet tö, gol՚l՚ad hengel, sikš ku Jumalan valdkund om teiden.

²¹ Ozavad olet tö, kudambad nügüd՚ olet näl՚ghižed: teid sötaškatas külläks. Ozavad olet tö, kudambad nügüd՚ voikat: tö nagraškandet.

²² Ozavad olet tö, ku teiden päle Mehen Poigan tagut kanttas vihad, teid kükstas, nagrdas, huigenzoittas teiden nimi-ki kuti mitte-se paha.

²³ Ihastugat sil päiväl, kargaikat ihastusiš, sikš ku pauk, kudamban tö sat taivhas, om sur՚. Ved՚ mugažo tegiba teiden vihanikoiden tatad Jumalan sanankandajile.

²⁴ No tö, elokahad – voi teid! Tö sait jo ičetoi ozan.

²⁵ Voi teid, kudambad nügüd՚ olet külläižed! Tö nägištat näl՚gäd. Voi teid, kudambad nügüd՚ nagrat! Tö lankteškandet opalaha i voikaškandet.

²⁶ Voi teid, kudambiden polhe kaik mehed pagižeba hüväd! Ved՚ mugažo tehliba heiden tatad tühjile sanankandajile.»

Armastagat ičetoi vihanikoid

²⁷ «No teile, kudambad mindai kundlet, minä sanun: Armastagat ičetoi vihanikoid, tehkat hüväd heile, kudambad kandaba teiden päle vihad.

²⁸ Blahoslovigat nenid, ked oigendaba vihad teiden päle, loičkat heiden polhe, ked abidoičeba teid.

²⁹ Ku ken-se löb sindai modpoliškoho, kärauda toine-ki modpolišk. Ku ken-se otab sinai pälembaižen soban, anda hänele otta sinun paid-ki.

³⁰ Anda kaikuččele, ken sinai pakičeb, ala pakiče tagaze sidä, min sinai ken-ni oti.

³¹ Kut tö tahtoit, miše mehed tegižiba teile, muga tehkat tö-ki heile.

³² Ku tö armastat heid, ked armastaba teid, miš sid՚ teid kitta? Grähkhižed-ki armastaba nenid, kudambad armastaba heid.

³³ Ku tö teget hüväd nenile, kudambad tegeba teile hüväd, miš sid՚ teid kitta? Grähkhižed-ki tegeba muga.

³⁴ I ku tö andat velgha nenile, ked, tö nadeitoiš, maksaba teile tagaze, miš sid՚ teid kitta? Grähkhižed-ki andaba velgha toižile, ku tedaba, miše heile makstas severdan tagaze.

³⁵ Algat tehkoi muga! Armastagat ičetoi vihanikoid, tehkat hüväd i antkat velgha, algat varastagoi, miše sat velgan tagaze. Siloi teiden pauk linneb sur՚, i tö linnet Ülembaižen lapsed, sikš ku hän om hüvä nenile-ki, kudambad oma pahad i ei muštkoi hüväd.

³⁶ Armahtagat, kut teiden Tat-ki armahtab.»

Algat sudigoi

³⁷ «Algat sudigoi, siloi teid-ki ei sudiškakoi. Algat väritagoi, siloi teid-ki ei väritaškakoi. Prostigat, i teid-ki prostiškatas.

³⁸ Antkat, siloi teile-ki andaškatas. Täudel märal, kudamb om ličtud, pudištadud i čuhunke pandud, andaškatas teile. Miččel märal tö märičet, sil teile-ki märitaškatas.»

³⁹ Hän sanui heile völ ozoitezstarinan: «Jose soged voib talutada sogedad? Molembad siloi lankteba haudha.

⁴⁰ Openik ei voi olda arvol korktemba opendajad, no ku om openus lophusai, ka linneb kut hänen opendai.

⁴¹ Kut sinä näged murdoižen vellen sil՚mäs, no ed homaiče part ičeiž sil՚mäs?

⁴² Kut void sanuda vellele: ‘Anda-ške, vel՚l՚, minä heitän murdoižen sinun sil՚mäspäi’, ku ed näge part ičeiž sil՚mäs. Sinä, koiverdelii! Heitä ezmäi parz՚ ičeiž sil՚mäspäi, vaiše siloi nägištad, kut heitta murdoine vellen sil՚mäspäi.»

Pu i plodud

⁴³ «Ei ole hüväd pud, kudamb toiži pahad satust, i ei ole pahad pud, kudamb toiži hüväd satust.

⁴⁴ Kaikutte pu tundištadas sen satusišpäi. Ved՚ ei sagoi ogahpenzhaspäi smokvid, a kukoinkarangospäi – vinmarjoid.

⁴⁵ Hüvä mez՚ tob ičeze südäimen aitaspäi hüvüt, paha mez՚ pahut. Mil südäin om täuttud, sidä su-ki pagižeb.»

Kaks՚ sauvojad

⁴⁶ «Mikš tö sanut minei: ‘Ižand, Ižand,’ no et tehkoi muga, kut minä sanun?

⁴⁷ Minä sanun teile, mitte om se, ken tuleb minunnoks, kundleb minun sanad i tegeb necen sanan mödhe.

⁴⁸ Hän om kuti mez՚, kudamb saudes pertin kaivoi lujas süvän haudan i pani alandusen kivile. Konz vezi libui i löi pertin seinihe, ka se ei voind likahtoitta pertid, sikš ku pertin alandusen oli kivi.

⁴⁹ A se, kudamb kundleb, no ei tege, om kuti mez՚, kudamb sauvoi pertin male, alanduseta. Konz ližavezi löi seinihe, ka se sid՚-žo murenzi pertin i pani sen mantazale. I nece murenduz oli lujas sur՚.»