Luka 13 - Uz' Zavet

Et käraukoiš grähkišpäi, ka kolet

¹ Sen aigan tuliba erased mehed Iisusannoks. Hö sanuiba hänele neniden galilejalaižiden polhe, keda Pilat oli käsknu rikta, konz hö paniba žertvoid altarile, i muga mehiden veri oli segoitanus žertvživatoiden verenke.

² Iisus sanui heile: «Meletat-ik, miše hö oliba grähkhižembad mi kaik toižed galilejalaižed, ku saiba mugoižen lopun?

³ Ka ei – sanun minä teile – no ku et käraukoiš grähkišpäi, ka tö kaik mugažo kolet.

⁴ A kutak ned kahesatoštkümne, kudambad koliba, konz Siloaman bašn՚ lanksi heiden päle? Meletat-ik tö, miše hö oliba grähkhižembad kaikid toižid jerusalimalaižid?

⁵ Ka ei – sanun minä teile – no ku et käraukoiš grähkišpäi, ka tö kaik mugažo kolet.»

⁶ Sid՚ Iisus sanui mugoižen ozoitezstarinan: «Erasel mehel vinpusadus kazvoi smokvanpu. Hän mäni ecmaha sil ploduid, no ei löudand.

⁷ Siloi hän sanui sadunkacujale: ‘Jo koume vot kävuin ecmaha ploduid neciš puspäi, no en löudand. Čapa pu, sikš ku se vaiše otab vägen maspäi.’

⁸ No sadunkacui sanui: ‘Ižand, jäta se völ vodeks. Minä rohlenzoitan mad i panen heret ümbri pus.

⁹ Voib olda se tob ploduid. Ku ei to, ka udel vodel käsked čapta se.’»

Iisus tegeb tervheks naižen sobatan

¹⁰ Iisus oli sobatan ühtes suimpertiš opendamas.

¹¹ Sigä oli naine, kudambad kahesatoštkümne vot mokiči paha heng. Heng tegi händast läžujaks, muga miše händast vedi kokovicaks, i hän ei voind oigeta sel՚gäd.

¹² Nägištades naižen Iisus kucui händast ičezennoks i sanui: «Sinä oled terveh ičeiž kibuspäi.»

¹³ Hän pani käded naižen päle, i naine sid՚-žo oigenzi sel՚gän i ülenzoitaškanzi Jumalad.

¹⁴ Suimpertin pämez՚ verdui, miše Iisus tegi tervheks sobatan. Hän sanui kaikile, ked sigä oliba: «Nedališ om kuz՚ päiväd, konz voib rata. Tulgat siloi, miše tehtas tervhikš, a ei sobatan.»

¹⁵ Ižand sanui hänele: «Sinä, koiverdelii! Ei-ik kaikutte teišpäi pästa sobatan ičeze härgad vai oslad kütkespäi i ve sidä jomha?

¹⁶ Necen Avraaman tütren soton pidi sidegiš kahesatoštkümne vot. Ei-ik händast sanu pästta valdale sobatan?»

¹⁷ Iisusan vastustajile tegihe huiged, konz hö kulištiba nene sanad, a rahvaz oli ihastusiš neniš suriš tegoišpäi, kudambid Iisus tegi.

Gorčicansemen i muigotez

¹⁸ Iisus sanui jäl՚ghe: «Mitte Jumalan valdkund om? Min vuitte se om?

¹⁹ Se om kuti gorčicansemen, kudamban mez՚ semenzi linmaha. Se kazvoi korktaks puks, i taivhan lindud tehliba ičeze pezad sen oksile.»

²⁰ Völ hän sanui: «Min vuitte Jumalan valdkund om?

²¹ Se om kuti muigotez. Konz naine segoitades pani sihe koume saton-märad jauhod, ka kaik taigin libui.»

Ahtaz uks՚

²² Iisus astui lidnoiden i küliden kal՚t Jerusalimha. Matkas hän openzi rahvast.

²³ Ken-se küzui hänel: «Opendai, om-ik tozi, miše vaiše harvad päzuba Jumalan valdkundaha?» Iisus sanui:

²⁴ «Pangat kaik vägi sihe, miše putta südäimehe ahthan uksen kal՚t. Minä sanun teile: äjad tahtoiba putta sinna, no ei voigoi.

²⁵ Tuleb se aig, konz pertin ižand libub i sauptab uksen. A tö seižuškandet irdal, kolkotaškandet i kidastaškandet: ‘Ižand, Ižand, avaida meile!’, a hän sanub: ‘En tunde teid, en teda, kuspäi tö olet.’

²⁶ Siloi tö zavodit sanelda: ‘Mö söim i joim sinunke, i sinä openzid meiden küliš i lidnoiš.’

²⁷ No hän sanub: ‘Sanun teile: en tunde teid, en teda, kuspäi tö olet. Mängat tägäpäi, kaik tö pahudentegijad!’

²⁸ Sigä tö voikaškandet i kirskutaškandet hambhil, konz nägištat Avraaman, Isakan i Jakovan i kaikid sanankandajid Jumalan valdkundas, no homaičet, miše teile uks՚ om saubatud.

²⁹ I tuleb rahvast kut päivnouzmpolespäi i päivlaskmpolespäi, muga pohjoižespäi i suvespäi, i hö mäneba longile Jumalan valdkundaha.

³⁰ I muga oma jäl՚gmäižed, ked linneba ezmäižin, i oma ezmäižed, ked linneba jäl՚gmäižin.»

Iisus voikab Jerusaliman polhe

³¹ Sil päiväl tuliba erased farisejad sanumaha Iisusale: «Lähte tägäpäi, Irod tahtoib rikta sindai.»

³² No hän sanui: «Mängat i sanugat sille reboile: ‘Tämbei i homen minä kükseškanden mehišpäi pahoid hengid i tegeškanden tervhikš läžujid, i koumandel päiväl lopin minun tön.’

³³ No tämbei i homen i homnesjäl՚gen minei tarbiž astta edeleze – ved՚ ei voi, miše Jumalan sanankandai sab surman kus-se toižes sijas, a ei Jerusalimas.

³⁴ Jerusalim, Jerusalim! Sinä rikled Jumalan sanankandajid i tacelten kivid surmitad nenid, ked om oigetud sinunnoks. Äjak kerdoid minä olen tahtoinu kogota sinun lapsid, muga kut kana kogodab ičeze poigid suugiden alle! No tö et tahtoinugoi tulda.

³⁵ Kulgat nügüd՚: teiden pert՚ jäb teile tühjaks. I minä sanun teile, miše tö et nägištagoi mindai edel ku sil päiväl, konz tö sanut: ‘Blahoslovidud om hän, kudamb tuleb Ižandan nimes!’»