Luka 12 - Uz' Zavet

Varaikat koiverdelust

¹ Sen aigan kogozihe äi tuhid rahvast, i hö polgiba toine toižen päle. Iisus zavodi ezmäi pagišta openikoile: «Varaikat farisejiden muigotest, necidä heiden koiverdelust.

² Ei ole nimidä süväs peittud, mi ei tuliži sil՚mnägubale, i ei ole nimidä peitolišt, mi ei tegižihe kaikile tetabaks.

³ I muga se, midä tö sanuit pimedas, kuldas päivänvauktal, i midä šuhaižit kodiseiniden keskes, se koval änel saneldas katusilpäi.»

Keda tarbiž varaita?

⁴ «Minä sanun teile, minun sebranikad: Algat varaikoi nenid, kudambad rikoba hibjan, a jäl՚ghepäi ei voigoi tehta nimidä enambad.

⁵ Kulgat, keda teile tarbiž varaita. Varaikat händast, kenel om vald ei vaiše rikta mest, no lükäita händast adhu-ki. Ka, sanun teile: händast teile tarbiž varaita.

⁶ Voib ostta viž paskačud kahtes grošas, no ni üht niišpäi Jumal ei ole unohtanu.

⁷ A teil kaikutte hibuz-ki päs om lugetud. Sikš algat varaikoi. Ved՚ tö olet kal՚hembad mi kaik paskačud.

⁸ Minä sanun teile: Ken sanub rahvahan edes, miše hän om minun läheline, sidä Mehen Poig-ki kucuškandeb läheližeks Jumalan angeloiden edes.

⁹ No ken rahvahan edes sanub, miše hän ei ole minun, ka sidä minä-ki en sanu minun läheližeks Jumalan angeloiden edes.

¹⁰ I kaikuččele, kudamb sanub midä-ni pahad Mehen Poigad vaste, se linneb prostitud, no sille, kudamb sanub pahoid sanoid Pühäd Henged vaste, sille ei linne prostindad.

¹¹ Konz teid vedas suimpertihe vai pämehiden libo valdanpidäjiden edehe, algat holdugoi siš, kut polestat ičtatoi i midä sanut.

¹² Konz se aig tuleb, Pühä Heng nevob, midä teile tarbiž sanuda.»

Rahad ei olgoi elon päazj

¹³ Eraz mez՚ rahvazkogospäi sanui Iisusale: «Opendai, sanu minun vellele, miše hän jagaiži tatan jäl՚gestusen minunke.»

¹⁴ Iisus sanui sille mehele: «Olen-ik minä pandud tänna, miše olda teiden sudjan vai jagajan?»

¹⁵ Sid՚ hän sanui heile kaikile: «Kackat, varaikat ažlakut, sikš ku mehen elo ei ripu hänen bohatusespäi.»

¹⁶ I hän sanui heile ozoitezstarinan: «Oli elokaz mez՚, kudamban pöudol kazvoi äi hüväd villäd.

¹⁷ Hän meleti: ‘Midä tegižin? Kuna minä mülütaižin necen villän?’

¹⁸ Hän sanui: ‘Minä tegen muga: murendan aitad i tegen niiden sijale surembad. Sinna minä keradan kaiken villän i kaiken toižen-ki minun kodielon.

¹⁹ Sid՚ sanun ičelein: Sinai om nügüd՚ kaiked! Kaiked hüväd om pandud varha äjikš vozikš. Lebaite nügüd՚, sö, jo i ihastu!’

²⁰ No Jumal sanui hänele: ‘Voi sinä, meletoi! Necil öl sinun heng ottas. I kenele jäb se, min oled pannu varha?’

²¹ Muga linneb kaikuččele, ken keradab bohatust ičeleze, no kenel ei ole bohatust Jumalanno.»

Algat holdugoi nimiččes azjas

²² Iisus sanui ičeze openikoile: «Sen täht minä sanun teile: algat holdugoi ičetoi henges, siš midä söižit, algat holdugoi ičetoi hibjas, midä panda päle.

²³ Ved՚ heng om enamban mi söm՚ i hibj enamban mi sobad.

²⁴ Kackat kroikoihe: ned ei semekoi i ei rahngoi, ei ole niil aitoid, a Jumal sötab niid. No tö olet arvokahambad mi lindud!

²⁵ Ken teišpäi voib holil pidenzoitta ičeze elod vaiše ühteks käzivardeks?

²⁶ I ku tö et voigoi tehta mugošt pen՚t azjad, ka midä völ holitat toižid?

²⁷ Kackat änikoihe, kut ned kazvaba maspäi: ned ei rakoi i ei kezerkoi. Minä sanun teile: Solomon-kunigaz-ki kaikes ičeze hoštoteses ei olend sädatadud muga, kut kaikutte niišpäi.

²⁸ I ku Jumal ninga sobitab heinän, kudamb tämbei kazvab normel, a homen linneb tactud päčhe, ka sidä enamban hän sobitab teid, vähäuskojad!

²⁹ Algat eckoi, midä söižit i joižit. Algat olgoi holiš.

³⁰ Kaiken necen ecib-ki mirun rahvaz. Ved՚ teiden Tat tedab, miše sidä teile tarbiž.

³¹ Eckat hänen valdkundad, siloi tö sat kaiken necen-ki.

³² Algat varaikoi, hot՚ teid om vähä. Teiden Tat tahtoib antta teile valdkundan.

³³ Mögat, midä teil om, i antkat gollile. Sagat kukroižed, kudambad ei kulugoi, kerakat kal՚hut taivhaze, sigä se ei vähene. Sinna vargaz ei tule i kojeg ei sö.

³⁴ Kus oma teiden kal՚huded, sigä linneb teiden südäin-ki.»

Käskabunik, kudamb varastab ičeze ižandad

³⁵ «Olgat kaiken vaumhed i palagaha teil lämoi lampoiš.

³⁶ Olgat mugoižed kut käskabunikad, kudambad varastaba ičeze ižandad sajaspäi: hö oma vaumhed sid՚-žo avaidamha uksen, konz hän tuleb i kolkotab.

³⁷ Ozavad oma ned käskabunikad, kudambid ižand löudab herkhil, konz pördase! Todeks sanun teile: hän vöstase, kucub heid stolan taga i iče zavodib adivoičetada heid.

³⁸ I ku tuliži hän toižen vai koumanden övarjoičendaigan i löudaiži heid herkhil, ka ozavad oma ned käskabunikad!

³⁹ Ved՚ tö el՚gendat, miše ku pertin ižand tedaiži, miččel ön aigal vargaz tuleb, ka hän oliži herkhil i ei andaiži varghale putta kodihe.

⁴⁰ Olgat tö-ki vaumhed, sikš ku Mehen Poig tuleb ani sen aigan, konz tö et meletagoi-ki.»

⁴¹ Petr sanui: «Ižand, sanuid-ik sinä necen ozoitezstarinan vaiše meile, vai kaikile?»

⁴² Ižand sanui vastha: «Ken om uskoline i melekaz pertinpidäi, kudambad ižand paneb holdumaha kaikiš käskabunikoiš i jagamaha heile leibäd märitud aigan?

⁴³ Ozav om se pertinpidäi, kudamb tegeb muga, i hänen ižand pörttes nägištab sen!

⁴⁴ Todeks sanun teile: hän paneb händast kaiken ičeze kodielon kacujaks.

⁴⁵ No ku pertinpidäi meletab: ‘Ižandad ei linne völ pit՚kha’ da zavodib löda käskabunikoid – mužikoid i akoid –, söda, joda i humaloita,

⁴⁶ ka sen päivän, kudambad nece pertinpidäi ei varasta, sen aigan, kudambad hän ei teda, tuleb ižand i löb händast surmhasai, i andab hänele mugoižen-žo sijan, kut uskmatomile-ki.

⁴⁷ Ku käskabunik tedab, midä hänen ižand tahtoib, no ei ole vaumiž i ei tege ižandan tahton mödhe, ka händast lujas löškatas.

⁴⁸ No ku käskabunik tedmata tegeb mugošt, min tagut lödas, ka händast löškatas vähemba. Kenele om äi anttud, silpäi äi küzutas-ki, i kenele om äi anttud ižandoitmaha, hänelpäi kovemba pakitas.»

Ei kožmuz, vaiše rid

⁴⁹ «Lämoid minä olen tulnu tomha man päle – i lujas tahtoižin, miše se jo oliži süttunu!

⁵⁰ No minei pidab völ valatadas valatusel – i kut äi minä tirpan ahtištust, kuni kaik se tegese!

⁵¹ Meletat-ik, miše olen tulnu tomha male kožmust? En – sanun teile – vaiše ridad!

⁵² Neciš aigaspäi vižmehine kanz jagase: koume mest – kaht vaste, a kaks՚ – koumed vaste.

⁵³ Tat linneb poigad vaste, poig – tatad, mam – tütärt i tütär – mamad, anop՚ – milläd i mil՚l՚ anoped vaste.»

Aigan tundmuzznamad

⁵⁴ Iisus sanui rahvahale: «Konz tö nägištat pil՚ven päivlaskmpolespäi, sid՚-žo sanut: ‘Vihmuškandeb,’ i muga linneb-ki.

⁵⁵ I konz puhub suvitullei, tö sanut: ‘Räkpäiv linneb’ i muga linneb-ki.

⁵⁶ Tö, koiverdelijad! Man i taivhan znamad tö mahtat lugeda, no kutak et mahtkoi tundištada necidä aigad?

⁵⁷ Mikš tö et mahtkoi iče pätta, mi om oikti?

⁵⁸ Konz astud sudha sinun ridanikanke, tege matkas kaik, miše kožudas hänenke. Muite hän tob sindai sudjannoks, a sudj andab varjoičijale, kudamb tacib sindai türmha!

⁵⁹ Usko minei: sigäpäi sinä ed lähte, edel ku ed maksa kaiken jäl՚gmäižehe grošahasai.»