Joan 8 - Uz' Zavet

Iisus armahtab grähkhišt akad

² Aigoiš homendesel Iisus möst tuli pühäkodihe. Hänenno kerazihe äi rahvast, i hän ištuihe i openzi heid.

³ Siloi käskištonopendajad i farisejad toiba hänennoks akan, kudamb tabatihe, konz hän magazi verhan mužikanke. Hö seižutiba händast keskele

⁴ i sanuiba Iisusale: «Opendai, nece ak tabatihe, konz hän magazi verhan mužikanke.

⁵ Moisei käski meile tacelta mugomihe kivil surmhasai. Midä sinä sanud?»

⁶ Hö pagižiba muga, miše kodvda Iisusad i miše mil-ni väritada händast. No Iisus kumarzihe i kirjuti sormel maha kacmata heihe.

⁷ I ku hö hätken küzeliba händast, hän oigenzihe i sanui: «Se teišpäi, ken om grähkätoi, ezmäine tackaha hänehe kivi.»

⁸ Hän kumarzihe möst i kirjutaškanzi maha.

⁹ Kulištades Iisusan sanad hö lähteškanziba toine toižen jäl՚ghe, vanhembišpäi jäl՚gmäižehesai, sikš ku südäimes hö teziba, miše oma grähkhižed. Sinna jäi vaiše Iisus i keskel seižui ak.

¹⁰ Iisus lendi pän i ku ei nägištand nikeda, vaiše akan, ka küzui: «Naine, kus oma sinun väritajad? Ei-ik niken sudind sindai?»

¹¹ «Niken, hüvä mez՚», ak sanui. Iisus sanui: «Minä-ki en sudiškande. Mäne, ala tege grähkid enambad.»

Mirun lämoi

¹² Iisus pagiži möst rahvahanke i sanui: «Minä olen mirun lämoi. Ken astub minunke, se ei käveleškande pimedas, a hänel om elon lämoi.»

¹³ Siloi farisejad sanuiba hänele: «Sinä iče todištad ičeiž polhe, sinun todištuz ei ole mugoine arvokaz.»

¹⁴ Iisus sanui: «Hot՚ minä todištan iče ičein polhe, minun todištuz om arvokaz, sikš ku minä tedan, kuspäi minä olen tulnu i kuna mänen. A tö et tekoi, kugalaine minä olen i kuna mänen.

¹⁵ Tö sudit mehiden kartte, minä en sudi nikeda.

¹⁶ I ku sudin-ki, ka minun sud om oiged, sikš ku minä en ole üksnäin, a minunke om Tat, kudamb om mindai oigendanu.

¹⁷ Ved՚ teiden käskištos-ki om sanutud, miše kahten mehen todištuz om arvokaz.

¹⁸ Minä iče todištan ičein polhe, i minun polhe todištab Tat, kudamb om mindai oigendanu.»

¹⁹ «Kus sinun Tat om?» hö küzuiba. Iisus sanui: «Tö et tuntkoi mindai, et tuntkoi minun Tatad-ki. Ku tundižit mindai, ka tundižit minun Tatad-ki.»

²⁰ Necen pagiži Iisus, konz openzi rahvast pühäkodiš, läz rahalipast. Niken ei tabadand händast, sikš ku hänen aig völ ei tulend.

«Minä lähten tägäpäi»

²¹ Iisus sanui möst rahvahale: «Minä lähten tägäpäi. Tö eciškandet mindai, no kolet ičetoi grähkihe. Kuna minä lähten, sinna tö et voigoi putta.»

²² Evrejalaižiden pämehed čududelihe: «Tahtoib-ik hän rikta ičtaze, ku sanub: ‘Kuna minä lähten, sinna tö et voigoi putta’?»

²³ Iisus sanui heile: «Teiden kodi om alahan, minun om ülähän. Tö olet neciš miruspäi, a minä en ole neciš miruspäi.

²⁴ Sikš sanuin teile, miše tö kolet ičetoi grähkihe. I ku tö et uskkoi, miše nece olen minä, ka tö kolet ičetoi grähkihe.»

²⁵ Siloi hö küzuiba: «Ken sinä oled?» Iisus sanui heile: «Minä sanuin ezmässai teile, ken minä olen.

²⁶ Minä äjan voižin sanuda teiden polhe i äjiš azjoiš voižin teid sudida. No minun Oigendai pagižeb tot, i midä olen kulnu hänespäi, sidä minä sanun mirule.»

²⁷ Hö ei el՚gendanugoi, miše Iisus pagiži Tatan polhe.

²⁸ I Iisus sanui heile: «Konz tö libutat Mehen Poigan, tö el՚gendaškandet, miše nece olen minä i minä en tege nimidä ičein päspäi, a pagižen muga, kut Tat om opendanu mindai.

²⁹ Minun Oigendai om minunke. Tat ei jätand mindai üksnäin, ved՚ minä kaiken tegen muga, kut om hänele mel՚he.»

³⁰ Konz Iisus pagiži muga, äjad uskoškanziba hänehe.

Avraaman lapsed

³¹ Nenile evrejalaižile, kudambad nügüd՚ uskoiba hänehe, Iisus sanui: «Ku tö elät minun sanoiden mödhe, ka todeks olet minun openikad.

³² Tö tedištat, mi om tozi, i tozi pästab teid valdale.»

³³ Hö sanuiba hänele: «Mö olem Avraaman heimokundaspäi, mö nikonz em olnugoi nikenen orjin. Kut void sanuda, miše mö päzum valdale?»

³⁴ Iisus virki: «Todest tozi sanun teile: kaikutte, kudamb tegeb grähkid, om grähkän orj.

³⁵ No orj ei püžu ižandan pertiš igän, a poig püžub igän.

³⁶ Ku Poig pästab teid valdale, ka tö todeks linnet valdal.

³⁷ Minä tedan, miše tö olet Avraaman heimokundaspäi. No tö tahtoit rikta mindai, sikš miše minun sana ei mülü teihe.

³⁸ Minä pagižen, midä olen nähnu minun Tatal – a tö teget muga, midä olet nähnuded ičetoi tatal.»

³⁹ Hö sanuiba Iisusale: «Meiden tat om Avraam.» Iisus sanui: «Ku tö oližit Avraaman lapsed, ka tegižit Avraaman tegoid.

⁴⁰ A nügüd՚ tö tahtoit rikta mindai – mehen, kudamb sanui teile tot, mittušt Jumalaspäi kuli. Avraam mugošt ei tegend.

⁴¹ Tö teget muga, kut teiden tat.» Hö sanuiba hänele: «Mö em olgoi vedeluznaižen lapsed. Meil om üks՚ tat, Jumal.»

⁴² Iisus sanui heile: «Ku Jumal oliži teiden tat, tö armastaižit mindai, sikš ku minä olen lähtnu Jumalaspäi i tulnu tänna. Minä en tulend ičein valdal, no hän om mindai oigendanu.

⁴³ Mikš tö et el՚gekoi minun paginad? Sikš miše et voigoi kulda, midä minä sanun.

⁴⁴ Teiden tat om lemboi, i tö tahtoit tehta muga, kut hän himoičeb. Ezmässai hän om olnu ristituiden surmitajan, hän ei püžund todes, sikš miše ei ole hänes tot. Konz hän kelastab, hän pagižeb ičeze kelel, sikš ku hän om kelastai i kelastusen tat.

⁴⁵ No minä pagižen tot, i sen täht tö et uskkoi minei.

⁴⁶ Ken teišpäi voib ozutada, miše minä olen tehnu grähkän? I ku pagižen tot, mikš et uskkoi minei?

⁴⁷ Ken om Jumalaspäi, se kuleb, midä Jumal pagižeb. Tö et kulgoi, sikš ku et olgoi Jumalaspäi.»

Iisus i Avraam

⁴⁸ Evrejalaižed sanuiba Iisusale: «Em-ik mö pagiškoi tot, miše sinä oled samarialaine i sinus om paha heng?»

⁴⁹ Iisus sanui: «Minus ei ole pahad henged. Minä arvostan ičein Tatad, a tö huigenzoitat mindai.

⁵⁰ Minä en eci kitust ičelein, no om se, ken ecib i sudib.

⁵¹ Todest tozi sanun teile: ken eläb minun sanoiden mödhe, hän igäs ei kole.»

⁵² Evrejalaižed sanuiba hänele: «Nügüd՚ meile om sel՚ged: sinus om paha heng. Avraam om kolnu, mugažo Jumalan sanankandajad, no sinä sanud: ‘Ken eläb minun sanoiden mödhe, hän igäs ei kole.’

⁵³ Oled-ik sinä suremb meiden tatad Avraamad? Hän om kolnu, i mugažo oma kolnuded Jumalan sanankandajad. Keneks sinä luged ičtaiž?»

⁵⁴ Iisus sanui vastha: «Ku minä iče korgenzoitan ičein arvod, ka nece korgenzoituz ei maksa nimidä. Minun arvod korgenzoitab minun Tat, kudamban tö kucut ičetoi Jumalaks.

⁵⁵ Tö et tuntkoi händast, no minä tunden händast. Ku sanuižin, miše en tunde, ka oližin kelastai, muga kut tö. No minä tunden händast i elän hänen sanoiden mödhe.

⁵⁶ Teiden tat Avraam lujas ihastui sihe, miše nägištab minun päivän. I hän nägišti sen i ihastui.»

⁵⁷ Evrejalaižed sanuiba hänele: «Sinei ei ole völ vitkümned vot, i sinä oled nähnu Avraaman!»

⁵⁸ Iisus sanui: «Todest tozi sanun teile: jo edel ku Avraam sündui, minä olin.»

⁵⁹ Siloi hö otiba kivid, miše tacta hänehe, no Iisus peitihe heišpäi i läksi pühäkodišpäi. Hän mäni heiden kogos läbi i astui edeleze.