Joan 4 - Uz' Zavet

Iisus i samarialaine naine

¹ Konz Iisus tedišti, miše farisejad oliba kulištanuded, miše hän keradab ümbri ičtaze enamban openikoid i valatab enamban mi Joan –

² a todeks-se Iisus iče ei valatand, vaiše hänen openikad –

³ ka hän läksi Judejaspäi i tuli tagaze Galilejaha.

⁴ Hänele pidi mända Samarian kal՚t.

⁵ Muga Iisus tuli Samarian Sihar-lidnaha. Läheli sidä oli manpala, kudamban Jakov oli andnu ičeze poigale Josifale.

⁶ Sigä oli Jakovan kaiv. Iisus väzui matkas i ištuihe kaivonnoks. Oli keskpäiv, kudenz՚ čas.

⁷ Üks՚ samarialaine naine tuli amundamha vet. Iisus sanui hänele: «Anda minei joda.»

⁸ Openikad oliba männuded lidnaha ostmaha sömäd.

⁹ Samarialaine naine sanui: «Sinä ved՚ oled evrejalaine – ka kut sinä pakičed joda samarialaižel naižel?» Ved՚ evrejalaižil ei ole nimiččid azjoid samarialaižidenke.

¹⁰ Iisus sanui naižele: «Ku tedaižid, midä Jumal andab lahjaks, i el՚gendaižid, ken pakičeb sinai joda, ka pakičižid iče hänel, i hän andaiži sinei eläbad vet.»

¹¹ Naine sanui: «Hüvä mez՚, sinai ei ole astijad amunta vet, a kaiv om süvä. Kuspäi sinä eläbad vet otaižid?

¹² Jose sinä oled suremb meiden tatad Jakovad, kudamb andoi meile necen kaivon? Hän iče joi neciš kaivospäi vet, i sidä joiba hänen poigad i hänen živatad.»

¹³ Iisus sanui hänele: «Kaikuččele, ken job necidä vet, tuleb möst jomannäl՚g,

¹⁴ no sille, ken job minai anttud vet, igäs ei tule jomannäl՚gäd. Siš vedespäi, mittušt minä andan, tegese hänes purde, miččespäi vodaškandeb igähižen elon vezi.»

¹⁵ Naine sanui: «Hüvä mez՚, anda minei necidä vet, miše minei enamba ei tuliži jomannäl՚gäd, i ei tarbiž kävuda tänna amundamha vet.»

¹⁶ Iisus sanui hänele: «Mäne kucmaha ičeiž mužikad-ki tänna.»

¹⁷ «Minai ei ole mužikad», naine sanui. Iisus sanui: «Oikti pagižid: sinai ei ole mužikad.

¹⁸ Viž mužikad sinai oli jo, i se, kenenke nügüd՚ eläd, ei ole sinun mužik. Täs sinä pagižid toden.»

¹⁹ Naine sanui: «Hüvä mez՚, minä homaičen, miše sinä oled Jumalan sanankandai.

²⁰ Meiden tatad oma kumardanus Jumalale necil mägel, a tö, evrejalaižed, sanut, miše se taho, kus tarbiž kumartas, om Jerusalimas.»

²¹ Iisus sanui: «Usko minei, naine: tuleb aig, konz tö et kumardagoiš Tatale et necil mägel, dai et Jerusalimas-ki.

²² Tö kumardatoiš sille, kudambad et tuntkoi, no mö kumardamoiš sille, kudamban tundem, sikš ku päzutand tuleb evrejalaižišpäi.

²³ Tuleb aig – se om-ki tulnu jo – konz kaik todesižed kumardelijad zavodiba kumardeldas Tatale henges i todes. Mugoižid kumardelijoid Tat ecib-ki ičeleze.

²⁴ Jumal om heng, i sikš nenile, ked hänele kumardasoiš, tarbiž kumartas henges i todes.»

²⁵ Naine sanui: «Ka minä tedan, miše Messia tuleb.» – Messia nece om Hristos. – «Ku hän tuleb, ka avaidab meile kaiken.»

²⁶ Iisus sanui: «Minä olen se, minä, kudamb pagižen tägä sinunke.»

²⁷ Sid՚-žo tuliba hänen openikad. Hö čududelihe, miše Iisus pagiži naiženke, no ni üks՚ ei sanund: «Midä sinä tahtoid?» vai: «Miš sinä pagižed naiženke?»

²⁸ Naine jäti vezin՚okačun sihe, mäni lidnaha i sanui mehile:

²⁹ «Tulgat kacmaha mest, kudamb sanui minei kaiken, midä olen tehnu! Ei-ik hän ole Messia?»

³⁰ Mehed läksiba lidnaspäi i tuliba Iisusannoks.

³¹ Sil aigal openikad sanuiba Iisusale: «Ravvi, tule sömha.»

³² No hän sanui heile: «Minai om söm՚, kudamban polhe tö et tekoi.»

³³ Openikad pagižiba kesknezoi: «Om-ik ken-se tonu hänele sömäd?»

³⁴ No Iisus sanui: «Minun söm՚ om se, miše minä radan minun Oigendajan tahton mödhe, i tegen vaumheks hänen tön.

³⁵ Et-ik tö sanugoi: ‘Om völ nel՚l՚ kud rahnmižehesai’? Minä sanun: Kackat ümbri! Pöudod oma jo vauktad, vil՚l՚ om jo küpsnu rahnmižeks.

³⁶ Rahnoi sab paukan jo nügüd՚, hän keradab villäd igähižehe eloho, i muga semendai i rahnoi saba ihastust ühtes.

³⁷ Täs om oiged muštatiž: ‘Üks՚ semendab, toine rahnob.’

³⁸ Minä olen oigendanu teid rahnmaha sidä, min täht tö et radnugoi. Toižed radoiba higo ocas, a tö tulit keradamha heiden radon satusid.»

³⁹ Äjad necen samarialaižen lidnan eläjišpäi uskoškanziba Iisusaha naižen todištusen kal՚t, konz kulištiba hänen sanad: «Hän sanui minei kaiken, midä olen tehnu.»

⁴⁰ Sen täht konz samarialaižed tuliba Iisusannoks, hö pakičiba händast jäda lidnaha, i hän jäi-ki sinna kahteks päiväks.

⁴¹ Völ enamban rahvast uskoškanziba Iisusaha, konz kulištiba hänen sanad,

⁴² i hö sanuiba naižele: «Nügüd՚ em uskkoi vaiše sinun sanoiden kal՚t. Mö olem iče kulnuded händast i tedam, miše hän om todeks-ki mirun Päzutai, Messia.»

Iisus tervehtoitab kunigahan radnikan poigan

⁴³ Kahtes päiväs päliči Iisus läksi sigäpäi Galilejaha.

⁴⁴ Hän iče oli todištanu, miše Jumalan sanankandajad ei arvostagoi ičeze kodimas,

⁴⁵ no konz hän tuli Galilejaha, galilejalaižed vastsiba händast hüvin. Hö-ki oliba kävunuded Jerusalimas praznikale i nähnuded, midä Iisus sigä praznikan aigan tegi.

⁴⁶ Iisus tuli möst Galilejan Kanaha, kus oli tehnu veden vinaks. Kapernaumas oli kunigahan radnik, kudamban poig läžui.

⁴⁷ Kulištades, miše Iisus oli tulnu Judejaspäi Galilejaha, hän läksi Iisusannoks i pakiči, miše hän tuliži i tegiži tervheks poigad, kudambal oli surm hambhiš.

⁴⁸ Iisus sanui hänele: «Tö et uskkoi, kuni et nägištagoi tundmuztegoid i čudoid.»

⁴⁹ No nece mez՚ pakiči: «Hüvä mez՚, tule, kuni minun poig ei ole kolnu.»

⁵⁰ Siloi Iisus sanui: «Mäne kodihe. Sinun poig om terveh.» Mez՚ uskoi, midä Iisus hänele sanui, i läksi.

⁵¹ Konz hän oli völ tel, hänen käskabunikad tuliba vastha i sanuiba: «Sinun poig om terveh.»

⁵² Mez՚ küzui heil, konz poigale tegihe paremba, i hö sanuiba: «Eglai, seičemendel časul žar laskihe.»

⁵³ Sid՚ tat el՚genzi, miše nece oli tehnus ani siloi, konz Iisus sanui hänele: «Sinun poig om terveh», i hän i kaik hänen kodihižed uskoiba Iisusaha.

⁵⁴ Nece oli Iisusan toine tundmuztego, i hän tegi sen, konz pördihe Judejaspäi Galilejaha.