Toine kirjeine Timofejale 2 - Uz' Zavet

Rad i mokad hüvän vestin täht

¹ Ka sinä-ki, poigaižem, amunda väged Hristosan Iisusan armoišpäi!

² Kaik, midä oled kulnu täs minuspäi äjiden todištajiden aigan, sanele edemba heile, kenele voib uskta i ked mahtaba opeta toižid-ki.

³ Tirpa sinä-ki mokid, kut Iisusan Hristosan todesine saldat.

⁴ Nimitte saldat ei tartu elon jogapäiväižihe azjoihe, ku tahtoib olda mel՚he ičeze pämehele.

⁵ Mugažo sportmez՚ ei voi sada vägestusen vencad, ku ei tege kaiked sportkäsköiden mödhe.

⁶ Manradajale-ki, kudamb radab higo ocas, pidaiži ezmäižen sada ičeze pala villäspäi.

⁷ El՚genda, midä minä sanun! Antkaha Ižand sinei el՚gendust kaikehe.

⁸ Mušta Ižandad Iisusad Hristosad Davidan semnespäi: hän om eläbzoittud kollijoišpäi, miš minä sanelen-ki hüväd vestid.

⁹ Sen vestin täht minä mokičemoi, olen völ čapiš-ki kuti razbainik. No Jumalan sana ei ole čapiš.

¹⁰ Sikš minä tirpan kaiked Jumalan valitud mehiden täht, miše hö-ki saižiba päzutandan, kudamban andab Hristos Iisus, i ühtes necenke igähižen korktan arvon.

¹¹ Nenile sanoile voib uskta tozi-ki: – Ku mö kolim hänenke ühtes, ka hänenke ühtes eläškandem-ki.

¹² Ku hänenke ühtes tirpam, ka linnem hänenke ühtes valdas-ki. Ku mö käraudamoiš hänehe sel՚gin, ka hän-ki käraudase meihe sel՚gäl.

¹³ No hot՚ mö em olgoi uskoližed, ka hän om uskoline – ved՚ hän ei voi mända ičtaze vasthapäi.

Mitte radnik om hüvä

¹⁴ Johtuta kaikile neciš i käske heid Ižandan edes, miše ei ridliži sanoiden polhe. Sišpäi ei tule nimidä hüväd, a se tob kulijoile vaiše pahad.

¹⁵ Pane kaik vägi sihe, miše ozutadas Jumalan edes mugoižen radnikan, kenele voiži uskta, i ken ei huiktelde ičeze radod da ken opendab toden sanan mödhe.

¹⁶ Čurate jumalatomid da tühjid paginoid, sikš ku necen pagižijad sirdäsoiš Jumalaspäi kaiken edemba i edemba.

¹⁷ Heiden opendused levineba kuti tartläžundad. Heiden sebras oma Imenei da Filit.

¹⁸ Hö oma segoinuded i kadotanuded toden, ku sanuba, miše eläbzoituz om jo tehnus. Muga hö murendaba erasil uskondan alandused.

¹⁹ No Jumalal tehtud alanduz püžub vahvas, i sihe om kirjutadud nene sanad: «Ižand tundeb ičeze rahvahan» i «Kaikutte, kenel Ižandan nimi om huliš, olgha laptas kaikes pahaspäi».

²⁰ Sures pertiš om astijoid ei vaiše kuldaspäi da hobedaspäi, a tehtud puspäi da savespäi. Toižid pidetas praznikan aigan, toižid muupäivän.

²¹ I ku ken puhtastab ičtaze kaikes pahaspäi, hän tegese kuti praznikastii, pühä da ižandale tarbhaine, kožui kaikuččehe hüvähä radho.

²² Sikš pagene noren igän himoišpäi da eci oiktad elod, uskondad, armastust da kožmust kaikidenke, ked puhthas südäimespäi kucuba abuhu Ižandad.

²³ Ala tartu nimiččihe tühjiže i meletomihe paginoihe. Iče tedad, miše ned toba ridoid.

²⁴ Ižandan radnikale pidab olda hüvätabaižen kaikidenke, mahtta opeta i tirpta.

²⁵ Hänele pidab laskvas škol՚da vastustajid. Voib olda, Jumal abutab heile kärautas grähkišpäi, i hö tedištaba, mi om tozi.

²⁶ Sid՚ hö il՚mestuba i pageneba lemboin verkoišpäi, kudambihe se om tabadanu heid, miše käskta ičeze tahtoid täutmaha.