Toine kirjeine fessalonikalaižile 3 - Uz' Zavet

Loičkat meiš

¹ Lopuks völ, velled: loičkat meiš, miše Ižandan sana leveniži teramba i oliži kaikjal mugoižes korktas arvos, kut nece om tehnus teiden keskes.

² Loičkat mugažo, miše meile kaitas pahoiš da vällišpäiš mehišpäi; ved՚ kaik ei uskkoi.

³ No Ižandale voib uskta, i hän vahvištab teid da kaičeb pahaspäi.

⁴ Ižandan täht mö lujas uskom sihe, miše tö nügüd՚ radat da edemba-ki radaškandet ninga, kut mö käskem.

⁵ Kärautkaha Ižand teiden südäimed Jumalan armastushe i Hristosan tirpandaha.

Algat olgoi laškad

⁶ Meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimes mö käskem teid, velled, püžumaha eriži kaikuččes vellespäi, kudamb eläb laškad elod, ei kundle meiden opendust.

⁷ Tö tedat iče, miše teile pidab otta ozutez meišpäi. Konz olim teidenno, em elänugoi laškad elod.

⁸ Mö em sönugoi maksmata nikenen leibäd, a tegim töid i radoim öd i päiväd, miše ei ištta teiden niškal.

⁹ I nece ei ole sen täht, miše meil ei ole olnu sihe oiktust, a sen täht, miše tahtoim olda teile ozutesen.

¹⁰ Konz olim teidenno, mö andoim teile käskön: ku ken-ni ei tahtoškande rata, algha hän sögoi-ki.

¹¹ Ved՚ mö olem kulnuded, miše erased teišpäi eläba laškad elod, ei rakoi, a ličesoiš verhiže azjoihe.

¹² Mugomile mö käskem i pakičem meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimes rata tünäs i sada ičeleze leibäd.

¹³ No tö, velled, algat väzugoi tehmaha hüväd.

¹⁴ Ku ken-se ei kundle sidä, midä mö olem kirjutanuded neciš kirjeižes, pidägat händast sil՚mnägubal i olgat eriži hänespäi. Tehkahas hänele huiged.

¹⁵ No kaiken-se algat pidägoi händast vihanikan, vaiše škol՚gat händast kut velled.

Loptervhensanad

¹⁶ Iče kožmusen Ižand antkaha teile kožmust kaiken aigan da kaikuččel ladul. Ižand olgha teiden kaikidenke.

¹⁷ Minä, Pavel, ičein kädel kirjutan teile nene tervhutesed. Muga minä kirjutan kaiken, i nece om tundmuzznam kaikuččes kirjeižes.

¹⁸ Olgha teidenke kaikidenke meiden Ižandan Iisusan Hristosan armod! Amin՚.