Toine kirjeine korinfalaižile 8 - Uz' Zavet

Abu Jerusaliman uskojile

¹ Velled, tahtoižim, miše tö tedaižit, miččid armoid oma sanuded Jumalaspäi Makedonian uskondkundad.

² I hot՚ heil om olnu äi erazvuiččid ahtištusid, uskojad oliba suriš ihastusiš, i hot՚ iče-ki oliba lujas gol՚l՚ad, ka oliba vaumhed andmaha täudel märal toižile.

³ Voin todištada, miše hö andoiba, min voiba, da völ sidä enamba. Hö iče

⁴ pakiten pakičiba, miše mö-ki oližim hüväd da otaižim heid ühthiže radho abutamha jumalanuskojile.

⁵ Hö tegiba völ enamban, midä mö olim varastanuded. Hö andoiba ičtaze ezmäi Ižandale, a sid՚ meile-ki, muga kut Jumal tahtoi.

⁶ Sikš mö pakičim Titad vedämaha necidä hüväd azjad teiden keskes lophusai, kut hän sidä oli zavodinu-ki.

⁷ Teil om kaiked külläks: teiden uskond om vahv, tö mahtat čomin pagišta. Tö tedat Jumalan azjoid i kaiken olet vaumhed radho. Tö olet openus armastamha meid. Ka neciš-ki azjas antkat täudel märal.

⁸ En sanu necidä käsköks. Starinoičen toižiden mehiden radtahton polhe, miše tedištada, armastat-ik tö todeks.

⁹ Ved՚ tö tedat meiden Ižandan Iisusan Hristosan armoiš: hän oli bohat, no tegihe gol՚l՚aks teiden täht, miše tö bohattuižit hänen gol՚l՚udel.

¹⁰ Andan teile hüvän nevondan neciš azjas. Muloi tö olit ezmäižed ei vaiše radmaha, no tahtoimaha-ki.

¹¹ Ka vedägat se rad nügüd՚ lophusai! Ku lujas sidä tahtoit, ka tehkat se lophusai sil, midä teil om.

¹² I ku teil om taht abutada, ka hüviš meliš Jumal otab sen, mi andajal om, a ei varasta hänespäi sidä, midä hänel ei ole.

¹³ Pagin ei ole siš, miše tehta toižile kebnemba, a teile jügedamba, a miše oliži kaikile ühtejiččikš.

¹⁴ Nügüd՚ teil om külläks kaiked, i tö voit abutada mairhes olijoile, a konz heil linneb kaiked külläks, hö voiba abutada teile gor՚as, i muga linneb ühtejiččikš.

¹⁵ Ved՚ Pühiš Kirjutusiš om sanutud: – Sil, ken kerazi äjan, ei olend liigad, i sil, ken kerazi vähän, ei olend mairišt.

Tit da hänen abunikad

¹⁶ Kitän Jumalad, miše hän om pannu Titan-ki südäimehe mugoižen-žo tahton abutada teile, mitte minai om.

¹⁷ Hän kulišti minun pakičendan, no ku hänes ičesaze-ki om mugoine sur՚ taht, ka hän iče läksi teidennoks.

¹⁸ Hänenke mö oigenzim völ ühten uskondvellen, kudambad kaikiš uskondkundiš kittas hüvän vestin sanelendas.

¹⁹ Sen ližaks, uskondkundad oma valičenuded händast meiden matksebranikaks vemha sidä abulahjad, kudambas mö pidim hol՚t Ižandan ülenzoitamižeks da teiden abutahton mödhe.

²⁰ Ved՚ mö em tahtoigoi, miše ken-ni sanuiži pahad meiš neniden suriden dengoiden tagut, kudambad om anttud meiden käzihe.

²¹ Tahtoižim, miše kaik oliži hüvä ei vaiše Jumalan sil՚miš, no rahvahan-ki sil՚miš.

²² Oigendam heidenke matkha völ ühten uskondvellen. Hänen radtahton mö paksus nägim äjiš sijoiš, i hän nügüd՚ völ enamba radab, sikš ku lujas uskob teihe.

²³ A Titan polhe voin sanuda, miše hän om minun radvel՚l՚, hän radab teiden hüvüdeks ühtes meidenke. A midä koskeb toižid vellid, ka hö oma uskondkundiden oigetud mehed: hö oma Hristosan korktan arvon hoštotez.

²⁴ Ozutagat tö-ki, kut armastat heid, tekaha uskondkundad, miše mö em olgoi tühjan arvostanuded teid.