Toine kirjeine korinfalaižile 4 - Uz' Zavet

Mehen vägetomuz՚ i Jumalan vägi

¹ Jumalan armoiš meil om mugoine rad, sikš mö em kadotagoi rohktust.

² Mö olem tacnuded kaik huiktad peitradod, em manitelgoi, em värištelgoi Jumalan sanad, a avaidam toden i andam jogahižele sudida meid ičeze hengen mödhe Jumalan edes.

³ Ku meiden hüvä vest՚ om peitos, se om peitos nenišpäi, ked mäneba igähižihe mokihe.

⁴ Se om peitos neniš uskmatomišpäi, kudambiden meled nügüdläižen mirun jumal om sogenzoitnu, miše hö ei nägiži sidä lämoid, kudamb lähteb Hristosan hüvän vestin korktas arvospäi, Hristosan, kudamb om nägumatoman Jumalan kuva.

⁵ A mö ved՚ em sanelgoi ičemoi polhe. Mö sanelem Hristosan Iisusan polhe, miše hän om Ižand, a mö olem teiden käskabunikad Iisusan täht.

⁶ Jumal, kudamb sanui: «Loštkaha lämoi pimedas», loštaškanzi meiden südäimiš, miše opeta meid tundmaha Jumalan korktan arvon hoštotest, kudamb nägub Iisusan Hristosan modos.

⁷ Nece bohatuz՚ om meiš kut saviastijas, miše näguiži: se ülimäraine vägi om tulnu Jumalaspäi, a ei meišpäi.

⁸ Meid kaikjal ahtištadas, no ei voigoi ajada čurha; meile om lujas jüged, no mö em langekoi opalaha;

⁹ meid kükstas, no meid ei tacind Jumal; meid polgetadas maha, no mö em olgoi surmitud.

¹⁰ Mö kaiken kandam ičemoi hibjas Ižandan Iisusan surman, miše Iisusan elo-ki tuliži sil՚mnägubale meiden hibjas.

¹¹ Ved՚ mö, elos olijad, andamoiš surmale kaiken aigan Iisusan täht, miše Iisusan elo-ki tuliži sil՚mnägubale meiden surmaližiš hibjoiš.

¹² Muga surm radab meiš, a elo – teiš.

¹³ Meiš om se mugoine uskondheng, kudambas om kirjutadud: «Minä uskoin, sikš zavodin sanelda.» Mö-ki uskom, sikš sanelem.

¹⁴ Mö tedam, miše hän, kudamb om eläbzoitnu Ižandan Iisusan, eläbzoitab meid-ki Iisusan kartte i seižutab ühtes teidenke ičeze edehe.

¹⁵ Kaik nece om teiden täht, miše mi enamba rahvast tedištaiži Jumalan armoiš, sidä enamba i enamba tuliži kitändad Jumalan korktaks arvoks.

Mehen elo uskondas

¹⁶ I sikš mö em kadotagoi rohktust. Hot՚ hibjal mö vanhtum, no südäimespäi mö udištamoiš päiväspäi päivhä.

¹⁷ Meiden ahtištused oma lühüdaigaižed da kebnad, a toba meile igähižen korktan arvon, kudamb om agjatomašti sur՚.

¹⁸ Mö em kackoi sihe, mi om sil՚mnägubal, a kacum nägumatomaha, sikš ku se, mi nägub, om lühüdaigaine, a nägumatoi om igähine.