Ezmäine kirjeine korinfalaižile 7 - Uz' Zavet

Naind da naimatomuz

¹ A sen polhe, midä tö kirjutit minei, ka mužikale oliži hüvä olda koskmata našt,

² no miše pageta vedeluzelod, ka olgha kaikuččel mužikal ak, a kaikuččel akal mužik.

³ Mužikan velg om ozutada ičeze akale hüvätahtoližut, muga kut akan-ki – mužikale.

⁴ Akan hibj ei ole hänen valdas, a om mužikan valdas, muga i mužikan hibj ei ole hänen valdas, a om akan valdas.

⁵ Algat olgoi eriži, vaiše ku kesknetoi kožudes, peneks aigaks, miše voižit kaikel hengel anttas loičendale i pühäle. A sid՚ olgat möst ühtes, miše soton ei zavodiži manitada teid, konz tö et voiškakoi pidäda ičtatoi käziš.

⁶ En sanu necidä käsköks, no andan valdan.

⁷ Tahtoižin, miše kaik eläižiba, kut minä elän. Kaikutte üks՚kaik om sanu Jumalaspäi ičeze lahjan, i ühtel nece lahj om mugoine, a toižel toine.

⁸ Naimatomile, mehele mänmatomile da leskiakoile minä nevon, miše heile oliži hüvä jäda üksin, kut minä.

⁹ No ku hö ei voiškakoi pidäda ičtaze käziš, ka naigaha i mängaha mehele, paremb om naida i mända mehele, mi palada himon lämoiš.

¹⁰ Nainuzile da mehel olijoile andan käskön, en minä, a Ižand: akal ei ole valdad erigata mužikaspäi.

¹¹ No ku hän kaiken-se erigandeb, ka algha enambad mängoi mehele vai ladigahas mužikanke. Muga mužikal-ki ei ole valdad jätta akad.

¹² A toižile sanun jo minä, a ei Ižand: ku kenel-ni uskondvellišpäi om ak, kudamb ei usko, no tahtoib eläda hänenke, ka hänele ei pida jätta akad.

¹³ I ku akal om uskmatoi mužik, kudamb tahtoib eläda hänenke, ka necile akale ei pida jätta ičeze mužikad.

¹⁴ Ved՚ mužik, kudamb ei usko, om puhtaz uskojan akan kal՚t, a ak, kudamb ei usko, om puhtaz uskojan mužikan kal՚t. Muite teiden lapsed ei oliži puhthad, a ninga ned oma puhthad.

¹⁵ No ku uskmatoi mužik vai ak tahtoškandeb erigata, ka erigakaha. Uskoi vel՚l՚ vai sizar ei ole sidotud neniš azjoiš. Ižand om kucnu teid kožmusehe.

¹⁶ Kuspäi tedad sinä, ak, voib olda sinä andad mužikale päzutandan, a mužik, kuspäi tedad sinä, voib olda, sinä andad päzutandan ičeiž akale?

Ristitun sija

¹⁷ A muite kaikutte elägaha edemba-ki muga, kut hänele Ižand om andnu, i jägha ningoižeks, miččeks händast om kucnu Jumal. Muga minä nevon kaikile uskondkundile.

¹⁸ Ku ken-ni, konz händast Jumal kucui, oli ümbrileiktud, hän algha necidä pidägoi peitos. I keda Jumal kucui edel ümbrileiktust, algha hän tehkoi sidä.

¹⁹ Ei ole erod, om-ik mez՚ ümbrileiktud vai ei; päazj om Jumalan käsköiš olda tarkan.

²⁰ Kaikuččele pidab jäda mugoižeks, miččen Jumal händast om kucnu.

²¹ Ku sinä olid orjan, ala ole pahoiš meliš. I hot՚ voižid sada-ki valdad, ka tege enamba ičeiž nügüdläižel sijal.

²² Keda kuctihe, konz hän oli orjan, nügüd՚ se om Ižandan valdakaz. Muga se-ki, keda kuctihe valdakahan, ka nügüd՚ om Hristosan orj.

²³ Jumal om ostnu teid korktal maksul. Algat tehkoiš mehiden orjikš!

²⁴ Velled, kaikutte jägha Jumalan edes mugoižeks, mitte hän oli edel kucundad.

Naind, meheluz da lesked

²⁵ Naindan i mehelusen polhe minai ei ole Ižandan käsköd. No ku Ižand ičeze armoiden täht lugeb mindai mugoižeks, kudambale voib uskta, minä voin sanuda ninga:

²⁶ minun melen mödhe siš elos, kudamb meil nügüd՚ om, paremb om jäda kaikuččele mugoižeks, mitte hän om olnu.

²⁷ Ku sinai om ak, ala eci hänespäi erigandust. Ku sinai enambad ei ole akad, ka ala eci ut.

²⁸ A ku naid-ki, ka ed tege grähkäd. I ku naine ei ole mehel i lähteb mehele, ka hän-ki ei tege grähkäd. No mugoižil linneb äi ahtištusid, kudambišpäi tahtoižin teid kaita.

²⁹ Necen sanun teile, velled: om jänu vähä aigad, i sikš heile-ki, kenel om ak, pidab eläda edemba, kuti heil ei oliži akad,

³⁰ tuskas olijad olgha mugoižed, kuti heil ei oliži tuskad, a ihastusiš olijad – kuti heil ei oliži ihastust; ostajad olgha mugoižed, kuti heil ei oliži nimidä osttud,

³¹ a ned, ked saba midä-se käzihe neciš mirus, olgha mugoižed, kuti ei olnuiži sanuded nimidä. Ved՚ nece mir, mitte se nügüd՚ om, om kadomas.

³² Minä tahtoižin, miše teil ei oliži holid. Naimatoi pidäb hol՚t Ižandan azjoiš, kut olda Ižandale mel՚he.

³³ A nainu pidäb meles nügüdläižid azjoid, sidä, kut olda akaleze mel՚he. Om ero mehel olijan akan i neiččen keskes:

³⁴ mehelemänmatoi neižne pidäb hol՚t siš, midä koskeb Ižandad, kut olda mel՚he Ižandale, kut olda pühän hibjal i hengel. A mehel olii ak pidäb hol՚t necen mirun azjoiš, siš, kut olda mel՚he mužikale.

³⁵ Minä en sanu necidä sen täht, miše sidoda teid, a miše abutada teile eläda arvokahašti, püžuda vahvašti Ižandas bokpolihe kacmata.

³⁶ I ku ken-ni teišpäi meletab, miše hän ei ole hüvä ičeze tütrele, kudamb om mehel՚nican igäs i kudambale pidab mända mehele, ka tehkaha hän, kut tahtoib. Hän ei tege grähkäd, mängaha mehele.

³⁷ No ku tat om vahv ičeze südäimes i nimitte azj ei käske hänele, a hän voib tehta, kut tahtoib, da ku ičeze südäimes om pätnu jo jätta tütärt meheluseta, ka hän tegeb oikti.

³⁸ Se, ken andab tütren mehele, tegeb oikti, i se, ken ei anda, tegeb völ paremba.

³⁹ Ak om sidotud mužikanke zakonal, kuni mužik om hengiš. No konz hänen mužik koleb, hänel om vald mända mehele sen taga, kenen taga hän tahtoib, vaiše nece mužik eläiži uskondas.

⁴⁰ No minä olen mugošt mel՚t: hän linneb ozavamb, ku jäb leskiakaks. I meletan, miše minus-ki eläb Jumalan Heng.