Ezmäine kirjeine korinfalaižile 4 - Uz' Zavet

Apostolan jüged rad

¹ Sid՚ kaikuččele tarbiž pidäda meid Hristosan käskabunikoin, kudambiden holihe om anttud Jumalan peitazjad.

² Sišpäi, kenele om midä-se anttud, varastadas, miše hän linneb sen verdan arvokaz.

³ No minei om üks՚kaik, tö sudiškandet mindai vai mitte-ni mehiden sud. Minä iče-ki en sudi ičtain.

⁴ Hot՚ minä en teda ičein taga nimittušt värhut, no se ei znamoiče, miše minä olen oiged. Minun sudjan om Ižand.

⁵ Sikš algat sudigoi edel aigad, edel Ižandan tulendad. Hän avaidab kaik pimedad peitazjad i pal՚l՚astab südäimen tahtod, i sid՚ kaikutte sab kitändan Jumalaspäi.

⁶ Velled, rindataden meid kesketi minä olen pagižnu ičesain i Apollosas teiden täht, miše tö meil opendaižitoiš el՚gendamha sanad: «Nimidä sen päle, mi om kirjutadud.» Algat sid՚ surendelgoiš toine toižen edes.

⁷ Ken paneb sindai korktemba toižid? Midä mugošt sinai om, midä ed ole sanu lahjaks? Ku oled sanu sen lahjaks, ka midä sid՚ surendeldas, kuti se om sinun satuz?

⁸ Ka, tö olet jo külläižed, olet bohattunuded, tehnus kunigahikš – ei kut mö. Voi, ku tö tozi-ki oližit kunigahin, sid՚ mö-ki tegižimoiš kunigahikš teidenke ühtes!

⁹ Minei nägub, miše Jumal pani meid, apostoloid, kaikiš jäl՚gmäižikš, kuti surmha suditud. Olem kaiken mirun sil՚mnägubal, angeloil da mehil.

¹⁰ Mö olem meletomad Hristosan täht, tö melevad Hristosas. Mö olem välläd, tö vägevad; teid korgenzoittas, meid alenzoittas.

¹¹ Mö kut ende-ki tirpam näl՚gäd da jomannäl՚gäd, kävelem alasti, meid nagrdas, mö šläbäidam sijaspäi toižhe

¹² i jügedas radam ičemoi käzil. Meid hondostadas, mö blahoslovim. Meid kükstas, a mö tirpam.

¹³ Meiš sanutas kaiked pahad, a mö vastust andam hüvüdel. Tähä päivhäsai mö olem neciš mirus kuti rujod, kuti kaiken mirun paha jänduz.

¹⁴ Kirjutan necen ei sikš, miše huigenzoitta teid, a tahtoin nevoda teile, kut ičein armhile lapsile.

¹⁵ I hot՚ teil oližiba tuhad Hristosan uskondan opendajad, teil om vaiše üks՚ tat. Ved՚ minä olen sanu teid Hristosan Iisusan uskojikš, ku sanelin teile hüväd vestid.

¹⁶ Sikš pakičen teid lujas: otkat mindai ozuteseks, kut minä olen otnu ozuteseks Hristosan.

¹⁷ Olen sen täht oigendanu teidennoks Timofejan, kudamb Ižandan täht om minei kuti armaz poig. Hänele minä voin uskta. Hän johtutab teile, kut minä astun Hristosan tedme i opendan sihe kaikjal, kaikuččes uskondkundas.

¹⁸ Erased teišpäi zavodiba surendeldas, meletaba, miše minä en tule-ki teidennoks.

¹⁹ No minä teravas tulen, ku Jumal andab, i kacun, om-ik neniden surendelijoiden vägi sanoiš vai azjoiš,

²⁰ sikš ku Jumalan valdkund ei tule sanoiš, a väges.

²¹ Midä tö tahtoit: tulen-ik teidennoks batog kädes, vai tulen armhas i laskvas meles?