Toini kirjani korinfilaisilla 8 - Uuši Šana vienankarjalakši

Apu Jerusalimin rissityillä

¹ Vellet, tahomma, jotta työ tietäsijä, mitein armollini Jumala on ollun Makedonijan uškojakunnilla.

² Vaikka heilä oltih hyvin vaikiet olot, kuitenki hyö oltih hyvin ilosie, ta vaikka oltih kovuan köyhie, hyö oltih valmehet antamah šuuri lahja.

³ Mie voin tovistua, jotta hyö annettih niin äijän kuin šuinki voitih, ta vieläi šen piäličči. Vet hyö iče tahottih

⁴ ta molimalla molittih, jotta myö ottasima hiät yhtehiseh ruatoh, pyhien auttamiseh.

⁵ Ta hyö ruattih vielä enämmän, mitä myö toivoma. Hyö annettih iččeh enšin Hospotilla ta šiitä meilä niise, niin kuin oli Jumalan tahto.

⁶ Šentäh myö pyrittimä Tiittua, kumpani alotti tiän kešeššä šamanmoisen hyvän ruavon, jotta vetäis šen loppuh šuate.

⁷ Teilä on kyppisen kyllitellein kaikkie: uškuo, pakinaneruo, tietuo. Työ staraičetta kaikešša, ta työ tykkyättä meitä. Ka niin antakkua turpiešti täh lahjah.

⁸ En šano tätä käškynä. Toisien innošta mainičen, jotta voisin nähä, kuin tovellini on tiän tykkyämini.

⁹ Työhän tiijättä miän Hospotin Iisussan Hristossan armon: Hiän oli pohatta, ka tuli köyhäkši tiän tähen, jotta työ pohattusija Hänen köyhyöštä.

¹⁰ Annan vain neuvon täššä as's'ašša. Šiitä on hyötyö teilä, ket viime vuotena alottija tätä ruatuo ta vieläi šuurella himolla tarttuja šiih.

¹¹ Šuattakkua nyt še ruato loppuh šuate. Työ alottija šen innolla, niin ni lopettakkua še, antakkua šen mukah, mitä teilä on!

¹² Kun ken ollou valmis antamah, niin häneltä otetah hyvillä mielin vaštah še, mitä hiän voit antua. Antajalta ei vuajita šitä, mitä hänellä ei ole.

¹³ Pakina ei ole šiitä, jotta toisien elämä kohenis, ta teijän harteilla tulis šentäh takka. Pitäy vain jakua niin, jotta kaikilla ois yhen verran.

¹⁴ Tänä päivänä teilä on äijän kaikkie, ta työ voitta lieventyä heijän puutetta. Toičči voit heilä olla kaikkie kyllitellein, ta šilloin hyö lievennetäh tiän puutetta. Näin kaikilla tulou tašah.

¹⁵ Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu täštä näin: – Ken keräsi äijän, šillä ei ollun liikua, ken keräsi vähän, šillä ei ollun puutetta.

Tiitta ta hänen apulaiset

¹⁶ Passipo Jumalalla, kumpani šytytti Tiitan šytämeššä šamanmoisen innon auttua teitä, kuin miulaki on.

¹⁷ Myö pyrittimä häntä lähtömäh tiän luo, ka hänen oma himo lähtie šinne on vielä šuurempi. Niin hiän nyt omašta tahoštah šuorieu tiän luo.

¹⁸ Työnnämmä hänen matašša toisen vellen, kumpaista kaikissa uškojakunnissa kehutah Hyvän Viessin šanelomisešta.

¹⁹ Lisäkši uškojakunnat valittih hänet miän matkalaisekši, konša Jumalan kunnivokši lähemmä viemäh tiän lahjua Jerusalimih. Tämä lahja on merkki šiitä, jotta työ oletta valmehet auttamah toisie rissittyjä.

²⁰ Emmä taho, jotta kenkänä vois moittie meitä, jotta myö muka pahoin kačomma niitä šuurie rahoja, kumpasie keryämmä ta lähemmä viemäh.

²¹ Miän kun pitäy ruatua oikein ei yksistäh Hospotin ieššä, vain vieläi ihmisien šilmissä.

²² Työnnämmä näijen kahen kera vielä yhen vellen, kumpasen innon šaima nähä moneh kertah ta monissa as's'oissa. Nyt hiän tahtou auttua entistä enämmän, šentäh kun hiän lujašti luottau teih.

²³ No Tiitašta voin šanuo, jotta hiän on miun ruatovelli, yheššä miun kera ruatau tiän hyväkši. A nämä toiset vellet ollah uškojakuntien työntämät, hyö ollah Hristossan kunnivo.

²⁴ Näyttäkkyä, mitein työ tykkyättä heitä, anna kaikissa uškojakunnissa tiijettäis, jotta emmä myö ole tyhjäh kehun teitä.