Toini kirjani korinfilaisilla 5 - Uuši Šana vienankarjalakši

¹ Myö tiijämmä, jotta konša tämä miän muallini koti, tämä miän runko, muuttuu muakši, Jumalalla on taivahissa meitä varoin ilmasenikuni koti, kumpaista ei ole ihmiskäsin noššettu.

² Täššä runkošša ollešša myö ohkamma. Miän niin himottais šuoriutuo taivahaiseh runkoh,

³ vet konša šuoriuvumma šiih, emmä jiä alaččomiksi.

⁴ Myö, kumpaset vielä elämmä täššä runkošša, ohkamma jykietä takkua kantuas's'a. Myö emmä tahtois jakšautuo täštä runkošta, vain tahtosima šuoriutuo uuteh runkoh, niin jotta elämä nielasis tämän kuolovaisen runkon.

⁵ Juuri tätä vaššen Jumala luati miät, ta merkiksi šiitä Hiän anto meilä oman Henkeh.

⁶ Šentäh olemma aina rohkiella mielellä. Myö tiijämmä, jotta kuni tämä runko on meilä kotina, emmä ole Hospotin luona.

⁷ Myöhän elämmä ušon varašša emmäkä šen, mitä šilmin niämmä.

⁸ Myö olemma rohkiella mielellä, vaikkai tahtosima jättyä tämän runkon ta piäššä kotih Hospotin luo.

⁹ Šentäh staraičemma olla Hänellä mieltä myöte, ollemmako šiitä jo perillä Hänen luona tahi vielä tiälä.

¹⁰ Miän kaikkien pitäy tulla Hristossan suutun eteh. Šiinä suutušša jokahini šuau šen mukah, mitä täššä runkošša olleššah ruatau, hyvyä tahi pahua.

Šopu Jumalan kera Hristossan kautti

¹¹ Nyt kun myö tiijämmä, mitä merkiččöy varata Hospotie, niin reistuamma kiäntyä ihmisie Hänen puoleh. Jumala kaččuot näköy, mimmosie myö olemma, ta toivon, jotta työ niise omašša šiämeššä niättä šen.

¹² Tuaško myö rupesima kehumah iččienä tiän ieššä? Emmä! Tahomma vain, jotta työ voisija olla ylpeinä meistä. Šiitä teilä ois mitä vaššata niillä, ket kehutah iččieh šillä, mi näkyy piältä päin, eikä šillä, mi on šytämeššä.

¹³ Kun maltti ollou lähten meistä, ka še on Jumalan tähen. Kun ollemma täyveššä maltissa, še on tiän tähen,

¹⁴ šentäh kun Hristossan tykkyämini halliččou meitä. Myö niät tuumimma näin: kun yksi on kuollun kaikkien puolešta, niin kaikin on kuoltu.

¹⁵ Hristossa kuoli kaikkien puolešta, jotta ne, ket eletäh, ei elettäis enämpi iččieh varoin, vain Häntä varoin, ken kuoli ta nousi kuollehista heijän tähen.

¹⁶ Šentäh emmä enämpi suuti ketänä yksistäh šen mukah, mitä häneštä näkyy piältä päin. Vaikka lienemmäki tunten Hristossan ennein vain tavallisena ihmisenä, nyt enämpi emmä tunne Häntä vain šemmosena.

¹⁷ Jokahini, ken on Hristossašša, on uuši ihmini. Vanha kato, ta šen tilah tuli uuši!

¹⁸ Kaiken tämän šai aikah Jumala, kumpani Iisussan Hristossan kautti luati šovinnon miän kera. Ta Hiän anto meilä ruavokši levittyä viestie täštä šovinnošta.

¹⁹ Jumala Iče luati Hristossan kautti šovinnon muailman kera eikä pannun ihmisillä vijakši heijän pahoja ruatoja. Šanoman täštä šovinnošta Hiän anto miän tiijotettavakši.

²⁰ Niin jotta Hristossa on miät työntän täh ruatoh, ta Jumala pakajau teilä miän kautti. Molimma Hristossan nimeššä: antakkua luatie šovinto iččenä ta Jumalan välillä.

²¹ Hristossa oli riähätöin, ka Jumala šiirti Häneh kaikki miän riähät, jotta meistä tulis Häneššä Jumalalla kelpuavie.