Petrin enšimmäini kirjani 3 - Uuši Šana vienankarjalakši

Rissittyjen elämä pereheššä

¹ Šamoin työ, naiset, taipukkua oman miehen tahtoh. Šilloin ne miehet niise, ket ei ušota Jumalan šanah, oman naisen elämän kautti ilmain šanojaki kiännytäh uškoh,

² kun nähäh, mitein puhtahašti ta Jumalua varaten työ elättä.

³ Elkyä čomentakkua iččienä piältäpäin: elkyä kaunehešti pletityllä tukalla, kultakoruloilla tahi vorssilla vuatteilla.

⁴ Olkah tiän čomuš šiämeh peitetty, olkah še nöyrän ta hil'l'asen henken katomatointa kaunehutta. Še on Jumalan šilmissä kallista.

⁵ Näin kaunissettih iččieh entisajan pyhät naiset, kumpaset ušottih Jumalan lupaukših. Hyö toteltih omie miehie,

⁶ niin kuin Sarraki totteli Aprahamie ta kučču häntä isännäkši. Työ niise oletta Sarran tyttärie, kun ruatta hyvyä ettäkä anna minkänä varauttelun pölättyä iččienä.

⁷ Šamoin työ, miehet, eläkkyä viisahašti oman naisen kera. Muistakkua, jotta hiän on vähäväkisempi kuin työ. Pitäkkyä heitä kunnivošša, šentäh kun hyö yheššä tiän kera šuahah Jumalalta lahjakši elämä. Šilloin mitänä ei ole tiän malittujen tiellä.

Hyvän ruatamini ta käršimini

⁸ Lopukši šanon, jotta olkua kaikin yksimielisie, hyvät ta pahat yheššä vaššakkua, tykäkkyä uškovellijä. Olkua armollisina, hyvätapasina ta nöyrämielisinä.

⁹ Elkyä vaššakkua pahah pahalla, haukkumiseh haukkumisella, a parempi plahoslovikkua. Työhän tiijättä, jotta plahoslovimah Jumala tiät kučču, jotta perisijä Hänen plahoslovenjan.

¹⁰ Šentäh kun še, ken tykkyäy elämyä ta tahtou nähä hyvie päivie, pijätelkäh omua kieltäh pahoista šanoista ta huulijah valehen pakajamisešta.

¹¹ Kiäntykkäh hiän pois pahašta ta ruatakkah hyvyä, eččikkäh rauhua ta staraikah löytyä šen.

¹² Hospotin šilmät niät kačotah oikiemielisien puoleh, Hänen korvat kuullah heijän malitut, ka Hospotin näkö kiäntyy pahanruatajie vaštah, jotta hävittyä hiät muan piältä.

¹³ Ken voit ruatua teilä pahua, kun työ kaikin voimin starainetta ruatua hyvyä?

¹⁴ Ta vaikka työ joutusijaki käršimäh, šentäh kun elättä Jumalan mielen mukah, niin ošakkahat oletta. Elkyä varakkua elkyäkä hätäytykkyä,

¹⁵ vain pitäkkyä Hospoti Jumala pyhänä tiän šytämeššä. Kun teiltä kyšyttäneh, mitä työ uškuon vuotatta, olkua aina valmehet antamah vaštavuš hyväsisti ta kunnivoittuan.

¹⁶ Pitäkkyä omahenki puhtahana. Šilloin tiän moittijat, ket kirotah teitä pahanruatajiksi, jouvutah häpiemäh, kun nähäh tiän hyvä elämä Hristossašša.

¹⁷ Parempi on ruatua hyvyä ta käršie, kun še ollou Jumalan tahto, kuin käršie pahojen ruatojen tähen.

¹⁸ Vet Hristossaki kärši kerran kuoloman miän riähkien takie, oikie viäräpäijen puolešta, jotta šuattua miät Jumalan luo. Hänen Runko tapettih, ka Jumala eleytti Hänen henken.

¹⁹ Ta henkenä olleššah Hiän mäni tuonelah ta pakasi Hyvyä Viestie kuollehien henkillä, kumpaset oltih šielä vankina.

²⁰ Hyö oltih niitä, ket ennein muinoin ei toteltu Jumalua, kumpani Noijan päivinä käršivällisešti vuotti šen ajan, kuni laivua rakennettih. Šiinä laivašša vain muutoma ihmini, kaikkieh kahekšan henkie, pelaštu vejen kantamina.

²¹ Tämä vejen kautti pelaštumini juohattau kaššantah. Kaššanta ei merkiče likojen pešömistä runkošta, vain še on lupauš Jumalalla pityä omahenki riähättömänä. Šen myö šuamma Iisussan Hristossan kuollehista noušomisen kautti,

²² Hänen, kumpani nousi taivahah ta istuu Jumalan oikiella puolella. Hänen vallan alla on pantu anhelit, vallat ta voimat.