Enšimmäini kirjani korinfilaisilla 9 - Uuši Šana vienankarjalakši

Apostolin valta

¹ Eikö miula ole omua valtua? Enkö mie ole apostoli? Enkö ole nähnyn Iisussua Hristossua, miän Hospotie? Eikö še ole miun työn tuloš, jotta työ rupesija uškomah Hospotih?

² Kun muut ei piettäne milma apostolina, tiän apostoli mie ainaški olen. Työ iče oletta tovissuš šiitä, jotta mie olen Hospotin apostoli.

³ Niijen ieššä, ket milma suutitah, mie puolistauvun näin:

⁴ Eikö meilä ois valtua šyyvvä ta juuvva?

⁵ Eikö meilä ois valtua ottua matkah omua naista, uškočikkuo, niin kuin ruatah muut apostolit, Hospotin vellet ta Kifa?

⁶ Olemmako mie ta Varnava ainuot, kenen pitäy omilla käsillä tienata elätyš?

⁷ Onko šemmoista saltattua, ken sluušiu omilla rahoilla? Issuttaisko ken viinasatun ta ei šöis šen marjoja? Ta eikö še, ken paimentau lampahie ta kosie, juo niijen maituo?

⁸ En täššä pakaja yksistäh šitä, mitä ihmiset ajatellah näistä as's'oista, vet Sakona niise šanou šamua.

⁹ Onhan Moissein Sakonašša šanottu: «Elä šivo kiini puimašša olijan härän šuuta». Häristäköš Jumala täššä huolehtiu?

¹⁰ Eiköš Hiän šano tätä meitä varoin? Tietyšti! Meitä varoinhan on kirjutettu: «Kyntäjän pitäy kyntyä ta puijan puija šiinä toivošša, jotta šuau pellon tulošta oman ošan».

¹¹ No kun myö kylvimä teih henkellisen kylvön, niin oisko še liijan äijän, još leikkuasima teiltä muallista eluo?

¹² Kun muilla ollou valta šuaha teiltä mitänih, eikö meilä ole vielä šuurempi valta? Kuitenki myö emmä ole käyttän tätä valtua. Keššämmä mitä vain, jotta emmä šuinki ois haittana Hristossan Hyvän Viessin leviemisellä.

¹³ Ettäkö tiijä, jotta jumalankojissa ruatajat papit šuahah šieltä oma ruoka? Ta ne, ket ruatah uhrialttarin luona, šuahah alttarilla pannuista uhriloista oman ošan?

¹⁴ Šamoin Hospoti käški, jotta ken Hyvyä Viestie šanelou, šen on šuatava piänelätyš šiitä ruavošta.

¹⁵ Ka mie en ole käyttän hyväkšeni tätä valtua. Enkä kirjuta tätä šitä vaššen, jotta vuatisin tämmöistä ičelläni. Mie ennein kuolisin! Täštä olen ylpie, eikä kenkänä voi kiskuo miulta šitä, mistä olen ylpie.

¹⁶ Šiinä, jotta šanelen Hyvyä Viestie, miula ei ole mitänä ylpeilömistä. Miun on pakko niin ruatua. Paha miut perikkäh, kun en Hyvyä Viestie šanelle!

¹⁷ Kun mie šanelisin šitä omašta tahošta, niin voisin vuatie palkkua. A kun kerran en šanele šitä omašta tahošta, niin mie vain ruan šitä työtä, mi miula annettih.

¹⁸ Mipä šilloin on miun palkka? Še, jotta šanelen Hyvyä Viestie Hristossašta ilmain palkkua, enkä käytä hyväkšeni šitä valtua, min miula antau tämä työ.

¹⁹ Miula on oma valta, en ole kenenkänä orja. Olen kuitenki ruvennun kaikkien orjakši, jotta voittasin Hristossalla niin äijän ihmisie kuin šuinki voin.

²⁰ Jotta šaisin Hristossan omiksi jevreilöitä, elin hiän kera ollešša kuin jevrei. Jotta šaisin Hänen omiksi Sakonan mukah eläjie, mieki olin kuin Sakonan mukah eläjä.

²¹ Jotta šaisin Hänen omiksi Sakonatta eläjie, heijän joukošša elin niin kuin miula niise ei ois Sakonua. Vaikka en mie tietyšti ilmain Jumalan sakonua ole – onhan miula Hristossan sakona.

²² Jotta šaisin heikkoja Hristossan puolella, olin hiän kera kuin iče niise oisin heikko. Kaikilla mie olen ollun kaikkena, jotta voisin pelaštua hoti muutomie.

²³ Tämän mie ruan Hyvän Viessin tähen, jotta ičeki šaisin šiitä tulijan plahoslovenjan.

²⁴ Työ vet tiijättä, jotta kaikki kilpailušša juoksijat juoššah, a vain yksi šuau palkinnon. Šentäh juoškua niin, jotta šaisija šen!

²⁵ Kaikki kilpailijat pietäh iččieh lujašša kurissa, juoksijat šitä vaššen, jotta voittua venčča. A še venčča ruttoh kuivau. Myö piemmä iččienä lujašša kurissa, kun tahomma voittua ikuhisen venčan.

²⁶ Šentäh mie en juokše tyhjäh, enkä nyrkkeilleššä piekšä ilmua.

²⁷ Mie pien oman runkon kurissa ta pakotan šen tottelomah, jotta toisilla Hyvyä Viestie šanellešša milma iččieni ei hylättäis.