Enšimmäini kirjani korinfilaisilla 3 - Uuši Šana vienankarjalakši

Jumalan ruatotovarissat

¹ Mie en voinun paissa tiän kera, niin kuin paissah henkellisien ihmisien kera. Miun piti paissa kuin muallisien ihmisien kera, niin kuin šemmosien kera, ket ollah Hristossan tietämiseššä vašta nännilapšie.

² Mie šyötin teitä maijolla, en antan kovua ruokua, vet šitä työ että ois keštän. Ta vieläi nyt että keššä,

³ šentäh kun iellähki elättä oman riähkähisen luonnon vallašša. Kun kerran tiän kešeššä on kajehušta, riitua ta eri mielie, niin tiän riähkähini luonto halliččou teitä. Työ elättä, niin kuin muailman ihmiset eletäh.

⁴ Kun yksi šanou: «Mie olen Puavilan puolella», a toini šanou: «Mie Apollossan puolella», niin ettäkö työ šilloin ole niin kuin muutki ihmiset?

⁵ Mi on Apollos, mi on Puavila? Hyö ollah vain Jumalan käškyläisie, kumpaset juohatettih tiät uškoh. Molommat hyö ruattih šitä työtä, min Hospoti heilä anto.

⁶ Mie issutin, Apollos kašteli, a Jumala kašvatti.

⁷ Niin jotta issuttaja ta kaštelija ei olla mitänä. Kaikki rippuu Jumalašta, kumpani antau kašvun.

⁸ Issuttaja ta kaštelija ollah šamašša työššä, kuitenki kumpiki šuau palkan oman työn mukah.

⁹ Myö olemma Jumalan ruatotovarissat, a työ oletta Jumalan pelto ta Jumalan šalvoš.

¹⁰ Jumalan armošta mie olen nerokaš rakentaja. Mie lasin peruššan, kumpasen piällä toini rakentau. Ka iče kenki kaččokkah, mitein rakentau.

¹¹ Perušta on jo pantu, še on Iisussa Hristossa. Muuta peruštua kenkänä ei voi panna.

¹² Tällä peruššalla jokahini voit rakentua, mistä tahtou: kullašta, hopiešta, arvokkahista kivilöistä, puušta, heinäštä tahi olešta.

¹³ Omalla aikua tulou näkyvih, ken mitä on šuanun aikah. Šen näyttäy suutupäivä, mi tulou tulen kera. Šilloin tulella kuotellah, mimmoni iče kenenki ruato oikein on.

¹⁴ Še, kenen rakennuš keštäy, šuau palkan.

¹⁵ Še, kenen rakennuš palau, mänettäy palkan. Iče še hiän pelaštuu, kuitenki niin kuin tulen läpi.

¹⁶ Ettäkö tiijä, jotta työ oletta Jumalan pyhäkoti ta Jumalan Henki eläy teissä?

¹⁷ Kun ken hävittänöy Jumalan pyhäkojin, šen Jumala hävittäy. Jumalan koti on pyhä, ta tämä pyhäkoti oletta työ.

¹⁸ Elkäh vain kenkänä valehelkah iččieh. Kun ken teistä on olovinah viisaš täššä muailmašša, hänen pitäy enšin tulla mielettömäkši, jotta häneštä tulis viisaš.

¹⁹ Niät kun tämän muailman viisahuš on Jumalan šilmissä mielettömyttä. Pyhissä Kirjutukšissa niin ni šanotah: – Hiän šuau viisahat kiini heijän oman ounahuon verkkoh.

²⁰ Ta šamoin: – Hospoti tietäy viisahien mielet, Hiän näköy ne tyhjänpäiväsiksi.

²¹ Niin jotta elkyä kehuškelkua, jotta oletta yhen puolella toista vaštah. Kaikkihan ollah tiän:

²² Puavila, Apollos ta Kifa, muailma, elämä ta kuoloma, kaikki mi on nyt ta mi vielä tulou. Še kaikki on tiän,

²³ a työ oletta Hristossan, ta Hristossa on Jumalan.