Enšimmäini kirjani korinfilaisilla 15 - Uuši Šana vienankarjalakši

Hristossan kuollehista noušomini

¹ Vellet, mie muissutan teilä šen Hyvän Viessin, kumpasen teilä šanelin. Työ ottija šen vaštah ta lujašti pisyttä šiinä.

² Šen Viessin avulla työ pelaššutta, kun elänettä šen mukah, mitä mie teilä šanelin. Muiteinhan työ oisija tyhjäh kiäntyn uškoh.

³ Ennein muuta mie kerroin teilä tämän, min iče olen šuanun tietyä: – Hristossa kuoli miän riähkien tähen, niin kuin on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.

⁴ Hänet hauvattih ta Hänet noššatettih kuollehista kolmantena päivänä, niin kuin on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.

⁵ Ta Hiän näyttäyty Kifalla ta šiitä kahellatoista apostolilla.

⁶ Šen jälkeh Hiän näyttäyty yhellä kertua yli viijelläšualla vellellä. Heistä šuurin oša on vielä elošša, no eryähät jo uinottih ijäkšeh.

⁷ Tämän jälkeh Hiän näyttäyty Juakolla ta šiitä kaikilla apostoliloilla.

⁸ Kaikkein viimesekši Hiän näyttäyty miula, kumpani olen kuin kešenaikasena šuatu.

⁹ Mie niätšen olen apostoliloista kaikkein pienin enkä ole apostolin nimen arvoni, šentäh kun olen ajellun Jumalan uškojakuntua.

¹⁰ Ka Jumalan armošta mie olen še mi olen, eikä Hänen armo milma kohen männyn tyhjäh. Mie ruavoin enämmän kuin kaikki toiset apostolit. No kuitenki en še mie iče ruatan, vain Jumalan armo, kumpani on miun kera.

¹¹ Šentäh šamahan še on, miekö še olin vain hyö, näin myö kaikin šanelemma Hyvyä Viestie, ta näin työ tulija uškoh.

Kuollehet nouššah

¹² Kun kerran Hristossašta šanotah, jotta Hänet on noššatettu kuollehista, niin miteinpä šilloin eryähät teistä voijah šanuo, jotta kuollehista noušomista ei ole?

¹³ Još kuollehista noušomista ei ole, niin Hristossua niise ei ole noššatettu kuollehista.

¹⁴ A kun Hristossua ei liene noššatettu, niin miän Hyvän Viessin šanelomini on tyhjyä pakinua, ta tiän uško niise on tyhjä.

¹⁵ Ta lisäkši myö oisima valehellun Jumalašta, kun olemma šanon, jotta Hiän noššatti Hristossan kuollehista – ka šitä Hiän ei ole ruatan, još kerran kuollehista ei noššateta.

¹⁶ Kun kuollehie ei noššatettane, šilloin Hristossua niise ei ole noššatettu.

¹⁷ No kun Hristossua ei liene noššatettu, niin tiän uško on tyhjä ta työ oletta vielä riähkien vallašša.

¹⁸ Šilloin neki, ket kuoltih Hristossah uškuon, hävittih ijäkši.

¹⁹ Kun miän toivo Hristossah ollou vain tämän elämän ajakši, niin olemma kaikkie muita ihmisie kurjimmat.

²⁰ Ka Hristossa on noššatettu kuollehista, enšimmäisenä kaikista kuollehista.

²¹ Kun kerran kuoloma tuli muailmah ihmisen kautti, šamoin kuollehien noušomini tuli Ihmisen kautti.

²² Niin kuin kaikki ihmiset, ket ollah Aatamista lähtösin, kuollah, šamoin kaikki Hristossan omat eleytetäh.

²³ Jokahini eleytyy vuorollah: enšimmäisenä Hristossa ta šen jälkeh Hristossan omat, konša Hiän tulou.

²⁴ A šiitä tulou loppu, konša Hristossa antau kaiken vallan Tuatto Jumalalla, kun enšin on hävittän kaikenmoiset halliččijat, vallat ta voimat.

²⁵ Hristossan niätšen pitäy hallita šini, kuni Hiän ei kua kaikkie vihollisie jalkojeh alla.

²⁶ Vihollisista viimesenä lyyvväh kuoloma.

²⁷ Onhan kirjutettu, jotta Jumala on pannun kaiken Hristossan jalkojen alla. Kun šanotah, jotta kaikki on pantu Hänen vallan alla, niin tietyšti tämä ei koše Jumalua, kumpani Iče šuatto kaiken Hristossan valtah.

²⁸ Konša kaikki on šuatettu Pojan valtah, niin šilloin Poika Iče heittyy Jumalan valtah, Hänen, kumpani šuatto kaiken Pojan valtah. Ta niin Jumala halliččou täyvellisešti kaikkie.

²⁹ Mitä vaššen šilloin eryähät kaššatetah iččeh kuollehien ieštä? Kun kuollehie ei noššatettane, niin mintäh hyö kaššatetah iččeh kuollehien ieštä?

³⁰ Ta mitä vaššen myö joka rupiema kävelemmä kuoloman teryä?

³¹ Mie joka päivä kačon kuolomua šilmih; še on yhtä totta, vellet, kuin še, jotta mie olen ylpie teistä Hristossan Iisussan, miän Hospotin, ieššä.

³² Oisko miun kannattan šotie Efessašša villipetoja vaštah, još as's'ua kaččuo vain tavallisen ihmisen tapah? Kun kuollehie ei noššatettane, niin pätöy tämä šanonta: «Šyökä ta juoka, kumminki huomena kuolemma».

³³ Elkyä pettäkkyä iččienä! «Hyvät tavat mänetät, kun yhtynet pahoih ihmisih».

³⁴ Tulkua järkih, heittäkkyä riähän luajinta! Eryähät teistä ei tiijetä Jumalašta mitänä – ta šen šanon, jotta tämä on tiän häpie.

Mimmoni runko on kuollehista nouššehella?

³⁵ Onnakko kennih kyšyy: «Mitein kuollehie noššatetah? Mimmosešša runkošša hyö tullah?»

³⁶ Mimmoni mieletöin kyšymyš! Eihän še, mitä kylvät, tule eläväkši, kun še ei enšin kuolle.

³⁷ Ta kun kylvät, et kylvä täyttä kašvie, vain kylvät pal'l'ahan šiemenen, vehnänjyvän tahi min muun šiemenen.

³⁸ No Jumala antau šillä šemmosen varren kuin on kaččon hyväkši, jokahisella šiemenellä oman.

³⁹ Ei kaikilla elävillä olijilla ole šamanmoini liha. Ihmisellä on erimoini liha, nelläjalkasilla erimoini liha, lintuloilla erimoini ta kaloilla erimoini.

⁴⁰ On olomašša taivahaisie runkoja ta muallisie runkoja, vain taivahaisien loisto on aivan toini kuin muanpiällisien.

⁴¹ Päiväsellä on oma loisto, kuulla oma ta tähtilöillä oma. Ta yksi tähti on kirkkahampi kuin toini.

⁴² Šamoin käyt niise šilloin, konša kuollehet nouššah. Mi pannah muah katojana, še noušou katomattomana.

⁴³ Mi pannah muah paharaiskana, še noušou jumalallisen valon kera. Mi pannah muah heikkona, še noušou väkövänä.

⁴⁴ Hauvatah muallini runko, noušou henkellini runko. Kun kerran on olomašša muallini runko, on niise henkellini runko.

⁴⁵ Pyhissä Kirjutukšissa onki šanottu: «Enšimmäisellä muan eläjällä, Aatamilla, oli muallini runko». A viimeni Aatami on Henki, kumpani antau elämän.

⁴⁶ Niin jotta henkellini ei ole enšin, enšin on muallini ta vašta šiitä tulou henkellini.

⁴⁷ Enšimmäini ihmini on muallini, muan pölyštä luajittu, toini Ihmini on taivahašta tullut Hospoti.

⁴⁸ Mimmoni tuo muallini ihmini oli, šemmosie ollah kaikki mualliset ihmiset, ta mimmoni tuo taivahaini Ihmini on, šemmosie ollah kaikki taivahaiset ihmiset.

⁴⁹ Ta niin kuin myö nyt olemma muallisen ihmisen moisie, šamoin meistä kerran tulou taivahaisen Ihmisen moisie.

⁵⁰ Šen šanon, vellet, jotta liha ta veri, tämä katova ihmisrunko ei voi piäššä Jumalan Valtakuntah. Katovašta ei voi tulla katomatointa.

⁵¹ No nyt mie šanon teilä peitošša pietyn as's'an: emmä myö kaikin kuole, vain kaikin myö muutumma,

⁵² äkkie, šilmänräpähykšeššä, konša kuuluu viimeni torvenšoitto. Torvi šoittau, ta kuollehet nouššah katomattomina, a myö muut muutumma.

⁵³ Niätšen tämän katovan runkon pitäy muuttuo katomattomakši ta kuolovaisen kuolomattomakši.

⁵⁴ Konša näin käyt, šilloin täyttyy tämä Pyhien Kirjutukšien šana: – Kuoloma on nielty. Voitto on šuatu.

⁵⁵ Kuoloma, missä on šiun myrkkypiikki? Tuonela, missä on šiun voitto?

⁵⁶ Kuoloman myrkkypiikki on riähkä, ta riähkä šuau voiman Sakonašta.

⁵⁷ Ka passipot Jumalalla, kumpani antau meilä voiton miän Hospotin Iisussan Hristossan kautti!

⁵⁸ Tämän takie, armahat velleni, tiän ei pie horjuo, vain pisykkyä lujina. Ruatakkua aina täyttä väkie Hospotin työtä. Tietäkkyä, jotta Hospoti ei anna tiän ruavon männä tyhjäh.